Keskiviikkona oli ortopedin kanssa keskustelu solisluusta ja - kun ei kerran tarvitse veistä korjauksessa käyttää - oli torstaina aika suunnata Alastarolle ottamaan mittaa miten luu kestää jarruttelua ja röykkyjä.
Alastaro on itselle epämieluisin rata Suomessa ja sen tunsi heti ensimmäisessä setissä. Gotlandringin tasainen pinta, hyvä pito ja ajettavat mutkaosuudet vielä muistissa oli Alastarossa ajaminen melkoinen shokki. Olenko joskus muka osannut tätä ajaa? No, kierrosaikojen perusteella en varsinaisesti, mutta kai sitä taas pitää yrittää. Ensimmäinen setti 1:37.9, surkea fiilis ajosta ja mielessä tuleeko tästä mitään.
Toiseen settiin sai vähän ajatusta mukaan ja ajaksi 1:31.7. Tyhmä rata, miksen lähtenyt vaikka Kemoralle...
Pari settiä lisää ja paljon ohiteltavaa. Ei ajanottoa päällä oman sähläyksen vuoksi. Päivää varjostaa suuri määrä kaatoja, ei vielä ainuttakaan settiä joka ei olisi päättynyt punaiseen lippuun. Öljyjäkin jo ehditty siivota radalta. Päivän kruunaa omaan sähläykseen unohdettu porttivuoro ja siitä seurannut loppupäivän morkkis.
Päivän setti numero n. Ryhmässä paljon ohiteltavaa ja isoja vauhtieroja. Samassa ryhmässä nopeimmat menee parhaimmillaan SM-tason vauhteja, hitaimmat lähes 20s hiljempaa. Aina kun saavutan jonkun, otan vauhdin ajoissa pois ja katson hetken, miten kuski ajaa. Mutkiin mennessä saa jopa minun vauhdeillani olla varuillaan, kun edellä menevät tuntuvat paikoin pysähtyvän nopeisiin mutkiin. Muutamia kierroksia myöhemmin lopulta ohitukseton kierros ja ajaksi 1:28.8.
Ajoin päivän uudella Dunlopin GP racer M seoksen takasella. Seuraavaksi päiväksi vaihdoin alle käytetyn ja osin revenneen 2009 vuoden KR108 7614 (soft) renkaan. Renkaiden välillä oli yllättävän iso ero, joka tullee rungon rakenteesta. Kun GP racer saa pyörän elämään etenkin nopeiden mutkien röykyissä, kulkee KR108 huomattavasti vakaammin ja antaa minulle paljon enemmän luottamusta renkaaseen. Seuraavan päivän ekassa setissä sitten 1:27.5. Huomion arvoista tässä on vielä se, ettei minun mummomaisilla avauksillani kumpikaan rengas luista. GP racer tuntuu avauksissa eläväiseltä, kun KR108 menee kuin kiskoilla.
Torstai-iltana solari tuntuu rasittuneelta ja särkeekin vähän. Perjantaina on tarkoitus ajaa neljä lyhyttä settiä ja pitää settien välissä pari tuntia taukoa. Suunnitelma menee ensimmäisen ajamani setin jälkeen pieleen taivaan auetessa ja teltan tulviessa. Ajan vielä toisen setin päivälle ja kierroksiakin kertyy hurjat 12 kpl. Solaria särkee, joten vähäinen ajaminen ei haittaa ollenkaan. Ajamisesta ja varsinkin jarruista puuttuu se tarvittava rentous, mikä rasittaa paikkoja entisestään.
Olin tällä reissulla Hakalan Tonin kanssa. Päätimme reissua suunnitellessa poiketa myös Porin Jazzeilla ja tähän valitsimme lauantain. Jazzit on käymisen arvoinen kokemus, jota voi suositella kaikille. Kiitokset Tonille reissun järjestämisestä.
Sunnuntaina taas radalle. Edelleen samalla jo aika huonolla takasella. Ajan kuitenkin vielä kolme settiä kerhokisojen välissä. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla ajaminen tuntuu hyvältä eikä rataakaan kohtaan ole antipatioita. Tuloksena 1:26.5, joka on samalla oma ennätykseni. Aika paranee tasaisesti rullailua vähentämällä. Takarenkaan saa jo luistamaan minunkin ajollani. Iso ongelma ajamisessani on vauhdin loppuminen ennen mutkaa. Yritän taistella tätä vastaan ensin siirtämällä jarrumerkkiä (johtaa vain kovempiin jarruihin) ja sittemmin keventämällä jarrutusta. Jälkimmäisellä tavalla saan edes vähän vauhtia säilymään osiin mutkista ja ajamisenkin tuntumaan hyvältä. Vielä jää paljon paikkoja, joihin tullaan joko ihan miten sattuu tai sitten kävelyttäen mopoa. Suorillahan tuo laite kulkee kivasti, joten voin kuvitella olevani se ärsyttävä tonninen, joka on aina mutkissa tiellä ja josta ei suorilla pääse pienemmillä pyörillä ohi. Omalla kohdalla mutkiin jarrutuksen parantaminen tuntuu menevän kaavalla, jossa ensin tietystä jarrumerkistä jarrutellaan kevyesti pumppailemalla mutkaan, sitten vasta aletaan siirtämään jarrupaikkaa. Eipä taida olla vielä yhtään jarrupaikkaa, josta voisi kunnolla jarruttaa vauhdin loppumatta ennen mutkaa. Askel kerrallaan. Isompi ongelma ovat vaihtelevat ajolinjat ja heikko toistettavuus ajamisessa.
Oman ennätyksen ja hyvän fiiliksen jälkeen päätän jättää loput setit ajamatta. Ajaminen tuntuu liian hyvältä, ja lajin harrastajat tietävät, mihin se voi johtaa. Solarikin muistuttelee olemassaolostaan.
Alastaro tuntuu taas ihan ajettavalta paikalta, jossa pitää vaan saada rytmi päälle ja jarrupaikat kohdalleen. Ehkäpä tännekin tulee vielä eksyttyä ajamaan, vaikka ei siltä torstaina tuntunutkaan. Pari viikonloppua ja pari sekuntia kehitystä tälle kaudelle tekisi hyvää ensi kauden suunnitelmia silmällä pitäen.
Reissusta jäi mieleen suuri kaatojen määrä, turhan tiukat ohitukset mutkiin ja isot vauhtierot. Taisipa reissuun osua useampia peräänajojakin. Omaa kokemusta ainoastaan vauhtieroista hitaampiin nähden, muut muun muassa katsomosta nähtynä. Pieni maltti ajamisessa ei olisi pahitteeksi. Kyseessä on kuitenkin vain ajoharjoittelu ja kerhokilpailu. Etenkin hitaammissa ryhmissä voisi nuo apeksiin taiton jälkeen tehdyt ohitukset jättää tekemättä. Asiasta kuitenkin mainittiin jo ajajakokouksissakin.
Paljon tuli taas tavattua tuttuja radalla ja mukavaa oli, vaikkei oma ajo aina sujunutkaan. Seuraavaksi Kemoralle ensi viikonloppuna. Ei kisaamaan, mutta järkkäröimään ja katsomaan, miten opetuksen kohteena ollut RR-lupaus pärjää kisassa.
tiistai 24. heinäkuuta 2012
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Endurancen pettymys ja Gotlanti
Yksi tämän kauden päätavoitteista oli ajaa 200 mailin endurance kilpailussa Motoparkissa 13.6. Alkukauden treeneissä pyrin pitkiin ja tasaisiin setteihin endurancea silmällä pitäen. Viimeinen ajokunto treeni oli 4.6. Kemoralla Jyväskylän moottoriklubin ratapäivällä. Radalla oli vain vähän pyöriä ja ajoaikaa runsaasti. Päivässä ajoin 112 kierrosta, joista paras kierrosaika 1:13.4 tuli 75. kierroksella. Paras kierrosaika tuli myös päivän pisimmässä setissä (22 kierrosta).
Viimeinen treeni ennen kilpailua oli Moottoripyora.orgin Motoparkin viikonloppu 9.-10.6. Aikaisemmat kokemukset parkista oli viime kesältä kahdesti kaadon jälkeen uuden pyörän koeajossa, joten nyt pääsin ekaa kertaa ajamaan oikeasti tällä radalla. Ensimmäisenä päivänä rata alkoi mukavasti hahmottumaan pääkoppaan ja ruuhkaisesta sekä hitaasta nopeasta ajoryhmästä huolimatta sain ajettua 1:34.1 ajan. Kierroksia kertyi 29. kappaletta. Enemmänkin olisi voinut ajaa, mutta oli myös tarkoitus säästellä voimia seuraavan keskiviikon kilpailuun. Sunnuntai alkoi märkänä ja lähdin sateisilla hakemaan tuntumaa rataan. Edellinen sadekelin ajo olikin huonosti päättynyt Botnian kisa viime vuodelta. Radan kuivuessa ajelin rauhakseen tasaisia kierroksia. Pyörä tuntui epävakaalta bussipysäkin ulostulossa ja paluusuoran ylämäessä. Tässä kohtaa olisi pitänyt ymmärtää tulla pois ja tutkia ongelmaa. Reilun kymmenen kierroksen jälkeen kaikki menikin sitten pieleen. Shikaanin avauksesta pyörä vatkasi kuljettajan kohti kiertorataa ja radalla pyöriessä katkesi oikea solisluu. Ensimmäinen takarenkaan luisto koko päivänä ja saman tien nurin. Lopulta syyksi paljastui 90g epätasapainossa ollut takarengas joka teki pyörästä epävakaan. Nyt on sitten kaaduttu kaikilla radoilla ja aina eri syystä: omaan virheeseen(Alastaro 2010), omaan yliyrittämiseen(Botnia 2011), toisen virheeseen(Kemora 2011) ja nyt tekniseen vikaan Motoparkissa.
Endurance jäi luonnollisesti ajamatta, mutta pääsin muun tiimin mukaan varikolle näyttötaulun kanssa touhuamaan ja jakamaan kisataktiikkaa. Kisa oli mukava kokemus taas näin sivustakin seuraten. Ehkä sitten ensi vuonna ajamaan.
Solisluu tuntui paranevan nopeasti ja kolmen viikon jälkeen sitä sai alkaa käyttämään. Tämä tuli sopivasti Moottoripyora.orgin Gotlannin reissuun. Tasan kolme viikkoa kaadosta oli ensimmäinen ratapäivä Gotlannissa. Rata on erilainen Suomen "stop and go"-ratoihin verrattuna ja tarjoaa mukavia ajettavia mutkayhdistelmiä. Ajoin kaikki neljä päivää eikä käsi haitannut ajamista. Varikkotyöskentelyyn minusta ei juuri ollut mutta onneksi mukana oli useampi pätevä mekaanikko auttamassa. Ilman apua olisi jäänyt ajot ja reissu tekemättä. Ajaminen oli tarkoituksella varmaa ja rauhallista mukavuusalueella köröttelyä. Ehkäpä noin 3-5s olisi voinut kiristää vauhtia jos pää ja kunto olisi antanut myöten. Eipä noilla kierrosajoilla niin väliä, tärkeintä oli pitää hauskaa ja nautiskella uudesta radasta. On se vaan hienoa päästä ajamaan uudella ja hienolla radalla. Pistää miettimään miten noita muita ulkomaan ratoja pääsisi tutkimaan.
Tässä vielä linkki reissussa kuvattuun videoon:
http://vimeo.com/45393579
Reissun jälkeen oli kontrollikäynti solisluun paranemisesta ja näyttää siltä etteivät luunpäät ole löytäneet toisiaan. Edessä on todennäköisesti leikkaus ja luun tukeminen metallilla. Näyttää siis siltä että tämän kesän kilpailemiset jää alkukauden kerhokisaan. Radalle vielä voi ehtiä loppukaudesta. Räyskälässä olisin halunnut päästä ajamaan, mutta ehkä sitten ensi vuonna.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Lisää treeniä
Viime viikonlopun vietin Moottoripyora.orgin kemoran ratapäivillä. Päivien tavoitteena oli saada lisää rutiinia ja ajokuntoa. Kauden alussa molemmat ovat olleet huonolla tolalla ja samalla tehneet ajosta epämukavaa.
Ajamaan lähdin kierrosaikojen metsästämisen sijasta tarkoituksena ajaa kaikki setit loppuun asti pitäen sellaista vauhtia että kokonaisten settien ajaminen onnistuu. Tarkoituksena ei ollut ajaa kaikkia päivien settejä, mutta kuitenkin sen verran että saisi toista sataa kierrosta ajettua. Sadekelin renkaat jätin kotiin, kun tuntuu että tämä laji saa nyt hetken olla kuivan kelin harrastus.
Ensimmäistä kertaa ajo tuntui mukavalta eikä isompia pelkotiloja esiintynyt vaan pääsi rennosti kurvailemaan kierroksia toisensa perään. Ensimmäisenä päivänä ehdin ajaa vain kolme settiä porttivuoron, renkaiden lämpiämisen ja sateen vuoksi. Kierroksia tuli kuitenkin reilu kolmisen kymmentä.
Toisena päivänä ehdin ajaa vain kaksi settiä sateen vuoksi ja viikonlopun kierrokset jäi kuuteen kymmeneen.
Taktiikka ajaa pitkiä settejä jaksamisesta huolimatta toimi hyvin. Toisena päivänä jaksoi setit ajaa kokonaan ja setin aikana ehti ajaa 13-14 kierrosta. Ohitettavia oli paljon eikä puhtaita kierroksia loppujen lopuksi paljoa tullut.
Kun ajo tuntui hyvältä ja jaksoi ajaa pitkiä pätkiä kerrallaan tuli kehitystä myös vauhdissa. Rutiini on vielä ajamisesta hukassa, eikä saa ajettua puhtaita kierroksia, joten parhaaksi ajaksi jäi 1:14.0. Racechronon sektori aikoja tutkiessa näykyy sekä hyviä että huonoja asioita. Huonona puolena sektoriajat vaihtelee jopa reilulla sekunnilla, josta osa syynä toki ohitettavat. Samalla toisaalta näkyy että vauhtia tullut aika paljon lisää ja lisätreenillä on mahdollista päästä jo kohtuullistakin kyytiä. En muista että olisi ollut näin suurta hajontaa kierrosajoissa kuin nyt oli, sektoriajoista voi laskea optimiksi 1:11.2. Tuokaan aika ei kuitenkaan tule vain yhdestä epämääräisestä kierroksesta tai sektoriajasta ajanotossa vaan nopeita sektoriaikoja oli jakautuneena viimeisen setin noin kymmenelle kierrokselle.
Kierrosajoista viis, tärkeintä oli saavutettu hyvä fiilis ajamiseen ja parantunut ajokunto. Vielä pitää tehdä paljon töitä toistettavuuden ja rutiinin kanssa että pääsee ajamisessa lähemmäs sitä tasoa missä haluaisi jo olla. Tasoa voi sitten käydä mittaamassa vaikka 29.7. YCC kisassa.
Ajofiilis oli tosiaan hyvä ja pyörä toimi moitteetta koko viikonlopun. Ajo on huomattavasti helpompaa nykyisellä kalustolla kuin mitä se oli samassa vauhdissa entisellä K4 gixxerillä. Nyt ei pyörä juuri elä tai luista mihinkään vaikka alla oli loppuun ajettu 6680 seoksen Dunlop parin vuoden takaa. Avaukset ja jarrut nyt muutenkin oli aika vaisuja, mutta eipä tarkoituksena ollutkaan väkisin yrittää aikaa ajaa.
Kehityksen kannalta isoja juttuja tänä viikonloppuna olivat pitkien settien ajaminen, jolla saatiin ajokuntoa ja rutiinia lisää. Toinen tärkeä juttu oli keskustella muutamien kuskien kanssa ajamisesta yleensä ja saada kommentteja omasta ajosta. Isoin askel oli uskaltaa edes vähän mennä jarrulla mutkiin, eikä jarruttaa vauhtia kokonaan pois liian aikaisin. Tässä auttoi muutos jarrutustekniikassa. Sen sijaan että jarruttaa vain vauhdin kerrasta pois otetaan jarrulla vauhti sopivaksi niin että myös mutkaan taitettaessa voi vielä jarruttaa. Jarrutuksesta tulee hieman pumppaavaa, mutta samalla jarrumerkin paikan ei tarvitse olla niin tarkka kuin mitä se muuten olisi.
Kausi on vielä alussa ja nyt jäi mukava fiilis lähteä kehittymään myös kierrosaikojen suhteen. Suurimmat ruosteet on saatu poistettua ja taas pääsee nauttimaan ajamisesta.
Ajamaan lähdin kierrosaikojen metsästämisen sijasta tarkoituksena ajaa kaikki setit loppuun asti pitäen sellaista vauhtia että kokonaisten settien ajaminen onnistuu. Tarkoituksena ei ollut ajaa kaikkia päivien settejä, mutta kuitenkin sen verran että saisi toista sataa kierrosta ajettua. Sadekelin renkaat jätin kotiin, kun tuntuu että tämä laji saa nyt hetken olla kuivan kelin harrastus.
Ensimmäistä kertaa ajo tuntui mukavalta eikä isompia pelkotiloja esiintynyt vaan pääsi rennosti kurvailemaan kierroksia toisensa perään. Ensimmäisenä päivänä ehdin ajaa vain kolme settiä porttivuoron, renkaiden lämpiämisen ja sateen vuoksi. Kierroksia tuli kuitenkin reilu kolmisen kymmentä.
Toisena päivänä ehdin ajaa vain kaksi settiä sateen vuoksi ja viikonlopun kierrokset jäi kuuteen kymmeneen.
Taktiikka ajaa pitkiä settejä jaksamisesta huolimatta toimi hyvin. Toisena päivänä jaksoi setit ajaa kokonaan ja setin aikana ehti ajaa 13-14 kierrosta. Ohitettavia oli paljon eikä puhtaita kierroksia loppujen lopuksi paljoa tullut.
Kun ajo tuntui hyvältä ja jaksoi ajaa pitkiä pätkiä kerrallaan tuli kehitystä myös vauhdissa. Rutiini on vielä ajamisesta hukassa, eikä saa ajettua puhtaita kierroksia, joten parhaaksi ajaksi jäi 1:14.0. Racechronon sektori aikoja tutkiessa näykyy sekä hyviä että huonoja asioita. Huonona puolena sektoriajat vaihtelee jopa reilulla sekunnilla, josta osa syynä toki ohitettavat. Samalla toisaalta näkyy että vauhtia tullut aika paljon lisää ja lisätreenillä on mahdollista päästä jo kohtuullistakin kyytiä. En muista että olisi ollut näin suurta hajontaa kierrosajoissa kuin nyt oli, sektoriajoista voi laskea optimiksi 1:11.2. Tuokaan aika ei kuitenkaan tule vain yhdestä epämääräisestä kierroksesta tai sektoriajasta ajanotossa vaan nopeita sektoriaikoja oli jakautuneena viimeisen setin noin kymmenelle kierrokselle.
Kierrosajoista viis, tärkeintä oli saavutettu hyvä fiilis ajamiseen ja parantunut ajokunto. Vielä pitää tehdä paljon töitä toistettavuuden ja rutiinin kanssa että pääsee ajamisessa lähemmäs sitä tasoa missä haluaisi jo olla. Tasoa voi sitten käydä mittaamassa vaikka 29.7. YCC kisassa.
Ajofiilis oli tosiaan hyvä ja pyörä toimi moitteetta koko viikonlopun. Ajo on huomattavasti helpompaa nykyisellä kalustolla kuin mitä se oli samassa vauhdissa entisellä K4 gixxerillä. Nyt ei pyörä juuri elä tai luista mihinkään vaikka alla oli loppuun ajettu 6680 seoksen Dunlop parin vuoden takaa. Avaukset ja jarrut nyt muutenkin oli aika vaisuja, mutta eipä tarkoituksena ollutkaan väkisin yrittää aikaa ajaa.
Kehityksen kannalta isoja juttuja tänä viikonloppuna olivat pitkien settien ajaminen, jolla saatiin ajokuntoa ja rutiinia lisää. Toinen tärkeä juttu oli keskustella muutamien kuskien kanssa ajamisesta yleensä ja saada kommentteja omasta ajosta. Isoin askel oli uskaltaa edes vähän mennä jarrulla mutkiin, eikä jarruttaa vauhtia kokonaan pois liian aikaisin. Tässä auttoi muutos jarrutustekniikassa. Sen sijaan että jarruttaa vain vauhdin kerrasta pois otetaan jarrulla vauhti sopivaksi niin että myös mutkaan taitettaessa voi vielä jarruttaa. Jarrutuksesta tulee hieman pumppaavaa, mutta samalla jarrumerkin paikan ei tarvitse olla niin tarkka kuin mitä se muuten olisi.
Kausi on vielä alussa ja nyt jäi mukava fiilis lähteä kehittymään myös kierrosaikojen suhteen. Suurimmat ruosteet on saatu poistettua ja taas pääsee nauttimaan ajamisesta.
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Kauden avaus ja kerhokisa
Rataa on tullut kierrettyä poikkeuksellisen aikaisin tänä keväänä. Jo seitsemän ratapäivää takana vaikka on vasta toukokuu puolivälissä.
Kausi alkoi JMU Kemoran leirillä 27.-29.4. Ensimmäinen päivä meni lähinnä märkää ja kylmää rataa ihmetellessä. Varikolla oli vielä lunta ja turva-alueet osin jäässä. Muutaman kierroksen kävin sateisilla hissuttelemassa ja rengasjumppaa tuli harrastettua. Kierrosajat jäi vain 16 sekuntia ennätyksestä :). Renkaanvaihtotaito oli yhtä ruosteessa kuin ajaminenkin ja toi uusia kokemuksia. Etuseen jäi painot edellisestä renkaasta sopivasti väärälle puolelle vannetta. 65g epätasapainon etuvanteessa kieltämättä huomaa. Toisena päivänä rata oli aamusta taas märkä ja radan kuivuttua ajoin pari settiä, kunnes kytkin alkoi aivan yks kaks luistaa. Yhdestä kytkimen pohjalla olevista lukituslevystä oli yksi sakara murtunut ja jumittunut kytkimen kellon pohjalle aiheuttaen luistamisen. Noin tunnin homman jälkeen oli taas pyörä toiminnassa, mutta loput ajamiset jäi sunnuntaille. Vasta sunnuntain viimeisellä setillä tuntui että ajamisessa oli mitään järkeä. Aika oli vielä yli kolme sekuntia ennätyksestä, mutta fiilis ihan ok. En ole aiempina vuosina näin pahasti ollut ruosteessa, mutta ehkä tämä oli odotettavissa viime kauden vastoinkäymisten johdosta. Nopeissa paikoissa hävisin paljon ja ajolinjan ollessa hukassa pääsuoran päästä paluusuoran jarruun on vaikea ajaa aikaa. Positiivisena puolena oli viimeisen mutkan sujuminen nopeammin kuin ennätyskierroksellani.
6.5. tuli ajeltua Alastarossa Moottoripyörä.orgin ratapäivällä. Taas aluksi tuntui ettei ajamisesta tule mitään. Hyvä jos osasi oikeaan suuntaan rataa kulkea. Päivän kuluessa sai ajatuksia vähän kasaan ja sai taas fiilistä ajamiseen. Ajaksi jäi 1:28 alkuinen.
11.-13.5. Oli vuorossa MP-Tuen järjestämä viikonloppu kerhokisoineen. Paikalle tuli suunnistettua tiimipäällikön kera jo torstai iltana. Perjantai ja lauantai oli enimmäkseen sateisia eikä ollut kiinnostusta lähteä itseä kastelemaan. Lauantain ajot meni öljyjä kierrellessä ja tuntumaa hakiessa. Sunnuntaina oli ohjelmassa MP-Tuen kerhokisa. Aika-ajo oli klo 11.00 ja tiedossa ettei ekalla setillä saa mitään aikaiseksi. Varikolle tulikin lähdettyä aikaisin renkaita lämmittämään että ehtisi lämmittelemään muutaman kierroksen radalla ennen kuin olisi tarve ajaa kelloa vastaan. Itse aika-ajoon taktiikkana ajaa kunnes tulee 1:30 alitus ja tulla sitten pois. Ekalla kierroksella matala 1:29, ajoin vielä toisen kierroksen ja tulin pois. Varikolla sitten kertoivat ajan olleen 1:28.4 ja tällä irtosi yllätykseksi paalupaikka. Päivän mittaan tuli ajettua jonkun verran kierroksia ja ajo alkoi tuntumaan kohtuullisen hyvältä vaikkei ajat mitään erikoisia olleetkaan. Kisaan yritin säästää sen verran voimia että jaksaisi körötellä maaliin asti. Kisa oli ensimmäinen lähtö nykyisellä pyörällä ja meni sen mukaisesti. Porukkaa meni lähdössä ohi molemmin puolin ja ekan kierroksen jälkeen olin kuudentena. Datan perusteella 0-100km/h kiihdytys vei aikaa 3,9s mikä on selvästikin liikaa :). Heikon lähdön vuoksi pääsi sitten ohittelemaan ja olin muutaman kierroksen jälkeen toisena. Kärjessä meni Harjun Pete menojaan eikä ollut mitään mahdollisuuksia vastata Peten kyytiin. Olin jo kahden kierroksen jälkeen noin kymmenen sekuntia jäljessä. Ennen kisaa oli ajatus päästä lähdössä Peten perään ja saada hyvällä vetoavulla vauhdikas kisa aikaiseksi. Täytyy yrittää toisen kerran sitten, kun on vähän lähtötreeniä alla. Toiseksi päästyäni oli kunto aika lopussa ja yritin vain ajella avaukset ja jarrut niin ettei takaa tultaisi enää ohi. Ajamista yksinkertaistamalla kierrosajat parani ja takana tulevat jäi koko ajan lisää. Lopulta olin maalissa toisena 14s Peteä perässä. Ensimmäistä kertaa pääsin maaliin eturivistä ja edellisestä maaliin pääsykin oli 1.8.2010
Mukavia ratapäiviä kaikki uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Toivottavasti kesä jatkuu yhtä mukavissa merkeissä. Ajaminen on vieläkin hukassa, mutta eiköhän se rutiini jostain taas kesän aikana löydy.
Kausi alkoi JMU Kemoran leirillä 27.-29.4. Ensimmäinen päivä meni lähinnä märkää ja kylmää rataa ihmetellessä. Varikolla oli vielä lunta ja turva-alueet osin jäässä. Muutaman kierroksen kävin sateisilla hissuttelemassa ja rengasjumppaa tuli harrastettua. Kierrosajat jäi vain 16 sekuntia ennätyksestä :). Renkaanvaihtotaito oli yhtä ruosteessa kuin ajaminenkin ja toi uusia kokemuksia. Etuseen jäi painot edellisestä renkaasta sopivasti väärälle puolelle vannetta. 65g epätasapainon etuvanteessa kieltämättä huomaa. Toisena päivänä rata oli aamusta taas märkä ja radan kuivuttua ajoin pari settiä, kunnes kytkin alkoi aivan yks kaks luistaa. Yhdestä kytkimen pohjalla olevista lukituslevystä oli yksi sakara murtunut ja jumittunut kytkimen kellon pohjalle aiheuttaen luistamisen. Noin tunnin homman jälkeen oli taas pyörä toiminnassa, mutta loput ajamiset jäi sunnuntaille. Vasta sunnuntain viimeisellä setillä tuntui että ajamisessa oli mitään järkeä. Aika oli vielä yli kolme sekuntia ennätyksestä, mutta fiilis ihan ok. En ole aiempina vuosina näin pahasti ollut ruosteessa, mutta ehkä tämä oli odotettavissa viime kauden vastoinkäymisten johdosta. Nopeissa paikoissa hävisin paljon ja ajolinjan ollessa hukassa pääsuoran päästä paluusuoran jarruun on vaikea ajaa aikaa. Positiivisena puolena oli viimeisen mutkan sujuminen nopeammin kuin ennätyskierroksellani.
6.5. tuli ajeltua Alastarossa Moottoripyörä.orgin ratapäivällä. Taas aluksi tuntui ettei ajamisesta tule mitään. Hyvä jos osasi oikeaan suuntaan rataa kulkea. Päivän kuluessa sai ajatuksia vähän kasaan ja sai taas fiilistä ajamiseen. Ajaksi jäi 1:28 alkuinen.
11.-13.5. Oli vuorossa MP-Tuen järjestämä viikonloppu kerhokisoineen. Paikalle tuli suunnistettua tiimipäällikön kera jo torstai iltana. Perjantai ja lauantai oli enimmäkseen sateisia eikä ollut kiinnostusta lähteä itseä kastelemaan. Lauantain ajot meni öljyjä kierrellessä ja tuntumaa hakiessa. Sunnuntaina oli ohjelmassa MP-Tuen kerhokisa. Aika-ajo oli klo 11.00 ja tiedossa ettei ekalla setillä saa mitään aikaiseksi. Varikolle tulikin lähdettyä aikaisin renkaita lämmittämään että ehtisi lämmittelemään muutaman kierroksen radalla ennen kuin olisi tarve ajaa kelloa vastaan. Itse aika-ajoon taktiikkana ajaa kunnes tulee 1:30 alitus ja tulla sitten pois. Ekalla kierroksella matala 1:29, ajoin vielä toisen kierroksen ja tulin pois. Varikolla sitten kertoivat ajan olleen 1:28.4 ja tällä irtosi yllätykseksi paalupaikka. Päivän mittaan tuli ajettua jonkun verran kierroksia ja ajo alkoi tuntumaan kohtuullisen hyvältä vaikkei ajat mitään erikoisia olleetkaan. Kisaan yritin säästää sen verran voimia että jaksaisi körötellä maaliin asti. Kisa oli ensimmäinen lähtö nykyisellä pyörällä ja meni sen mukaisesti. Porukkaa meni lähdössä ohi molemmin puolin ja ekan kierroksen jälkeen olin kuudentena. Datan perusteella 0-100km/h kiihdytys vei aikaa 3,9s mikä on selvästikin liikaa :). Heikon lähdön vuoksi pääsi sitten ohittelemaan ja olin muutaman kierroksen jälkeen toisena. Kärjessä meni Harjun Pete menojaan eikä ollut mitään mahdollisuuksia vastata Peten kyytiin. Olin jo kahden kierroksen jälkeen noin kymmenen sekuntia jäljessä. Ennen kisaa oli ajatus päästä lähdössä Peten perään ja saada hyvällä vetoavulla vauhdikas kisa aikaiseksi. Täytyy yrittää toisen kerran sitten, kun on vähän lähtötreeniä alla. Toiseksi päästyäni oli kunto aika lopussa ja yritin vain ajella avaukset ja jarrut niin ettei takaa tultaisi enää ohi. Ajamista yksinkertaistamalla kierrosajat parani ja takana tulevat jäi koko ajan lisää. Lopulta olin maalissa toisena 14s Peteä perässä. Ensimmäistä kertaa pääsin maaliin eturivistä ja edellisestä maaliin pääsykin oli 1.8.2010
Mukavia ratapäiviä kaikki uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Toivottavasti kesä jatkuu yhtä mukavissa merkeissä. Ajaminen on vieläkin hukassa, mutta eiköhän se rutiini jostain taas kesän aikana löydy.
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Kausi 2012
Kauden suunnitelmissa on keskittyä kilpailemisen sijasta enemmän oman ajamisen kehittämiseen. Muutaman kisan tulen kuitenkin tänäkin vuonna ajamaan. Toivottavasti paremmalla menestyksellä kuin viime kesänä. Maaliin pääsykin kiinnostaisi, edellisen kerran se onnistui 1.8.2010. Suunnitelmissa on toistaiseksi yksi tai kaksi jokkis kisaa, endurance ja Mp-Tuen kerhokisa. Mopoendurancea unohtamatta. Kisojen tarkoituksena lähinnä kokeilla miltä kisatouhu maistuu seuraavaa vuotta silmällä pitäen ja käydä kokeilemassa Räyskälässä ajamista.
Edellinen kausi katkesi enemmän tai vähemmän heti alkuunsa Botnian kisan kaatumiseen ja siitä saatuun olkapäävammaan. Vamman paranemisessa täyteen kuntoisuuteen meni reilu puoli vuotta. Nyt kuitenkin on paikat taas kunnossa ja pitäisi kestää täysipainoista ajamista. Ajamisen henkinen puoli onkin isompi kysymysmerkki ja selviää vasta radalla. Henkiseen puoleen auttanee vain ajaminen ja positiiviset kokemukset lajin parissa.
Kausi ajetaan syksyllä hankitulla Yamaha R1 -07 kalustolla. Pyörä on ihan eri tasoa kuin millä viime kausi aloitettiin ja nyt saa tosissaan hakea kuskista taitoja pyörän potentiaalin hyödyntämiseen. Keväällä tuli pyörään tilattua RaceDAC tiedonkeruu alustapotikoiden ja jarrupaineanturin kera. Aiemmasta kokemuksesta on tiedossa ettei omiin luuloihin pyörän päällä toimimisesta voi kummemmin luottaa, niin tämän avulla olisi tarkoitus nähdä mitä oikeasti tekee. Se onkin sitten vielä eri juttu mitä siellä pitäisi tehdä.
Kausi tuli jo avattua Wehnän teorialuennolla 14.4. Teoria oli mielestäni hyvä paketti ja rahoille sai vastinetta. Mitään mullistavaa uutta tietoutta päivästä ei tullut, mutta monia pieniä asioita joita ei ole ennen tullut ajatelleeksi. Samalla sai myös vahvistusta omille kokemuksille toimivista asioista ja sitä myöten lisää itseluottamusta omaan tekemiseen. Päivää voi suositella kaikille ajamisen teoriasta kiinnostuneille.
Ajokauden avaus oli tarkoitus suorittaa lauantaina 21.4. järjestetyssä Alastaron mopoendurancessa. Valitettavasti mopon osien saapuminen vasta edeltävänä torstaina jätti pyörän rakentamisen niin viime tippaan ettei kisaa päästy ajamaan. Nyt pitää vaan saada mopo hyvään iskuun ja hakea toisenlaisia kokemuksia loppukauden kisoista. Jos ei laji ole vielä tuttu, niin tietoa löytyy http://www.mopoendurance.com
Kilpakalustona mopoendurancessa toimii Derbi senda vuodelta 2003, johon on laitettu mm. Metrakitin sylinteri ja kampiakseli, kisasähköt, Mikunin kaasari ja Bitubon takaiskari. Kaikki ylimääräinen on moposta purettu pois ja loput osat on huollettu. Vielä kun tuolla pääsisi ajamaankin.
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus avata kausi Yamahalla JMU:n leirillä Kemoralla. Ajaminen lienee taas yhtä vaikeaa kuin viime keväänäkin. Kevät alkaa viime vuotiseen tapaan varsin tiukalla setillä ratapäiviä. Kemoran jälkeen on parina viikonloppuna ohjelmassa Alastaron kiertämistä ja sitten taas Kemoraa ennen seuraavaa vapaata viikonloppua.
Edellinen kausi katkesi enemmän tai vähemmän heti alkuunsa Botnian kisan kaatumiseen ja siitä saatuun olkapäävammaan. Vamman paranemisessa täyteen kuntoisuuteen meni reilu puoli vuotta. Nyt kuitenkin on paikat taas kunnossa ja pitäisi kestää täysipainoista ajamista. Ajamisen henkinen puoli onkin isompi kysymysmerkki ja selviää vasta radalla. Henkiseen puoleen auttanee vain ajaminen ja positiiviset kokemukset lajin parissa.
Kausi ajetaan syksyllä hankitulla Yamaha R1 -07 kalustolla. Pyörä on ihan eri tasoa kuin millä viime kausi aloitettiin ja nyt saa tosissaan hakea kuskista taitoja pyörän potentiaalin hyödyntämiseen. Keväällä tuli pyörään tilattua RaceDAC tiedonkeruu alustapotikoiden ja jarrupaineanturin kera. Aiemmasta kokemuksesta on tiedossa ettei omiin luuloihin pyörän päällä toimimisesta voi kummemmin luottaa, niin tämän avulla olisi tarkoitus nähdä mitä oikeasti tekee. Se onkin sitten vielä eri juttu mitä siellä pitäisi tehdä.
Kausi tuli jo avattua Wehnän teorialuennolla 14.4. Teoria oli mielestäni hyvä paketti ja rahoille sai vastinetta. Mitään mullistavaa uutta tietoutta päivästä ei tullut, mutta monia pieniä asioita joita ei ole ennen tullut ajatelleeksi. Samalla sai myös vahvistusta omille kokemuksille toimivista asioista ja sitä myöten lisää itseluottamusta omaan tekemiseen. Päivää voi suositella kaikille ajamisen teoriasta kiinnostuneille.
Ajokauden avaus oli tarkoitus suorittaa lauantaina 21.4. järjestetyssä Alastaron mopoendurancessa. Valitettavasti mopon osien saapuminen vasta edeltävänä torstaina jätti pyörän rakentamisen niin viime tippaan ettei kisaa päästy ajamaan. Nyt pitää vaan saada mopo hyvään iskuun ja hakea toisenlaisia kokemuksia loppukauden kisoista. Jos ei laji ole vielä tuttu, niin tietoa löytyy http://www.mopoendurance.com
Kilpakalustona mopoendurancessa toimii Derbi senda vuodelta 2003, johon on laitettu mm. Metrakitin sylinteri ja kampiakseli, kisasähköt, Mikunin kaasari ja Bitubon takaiskari. Kaikki ylimääräinen on moposta purettu pois ja loput osat on huollettu. Vielä kun tuolla pääsisi ajamaankin.
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus avata kausi Yamahalla JMU:n leirillä Kemoralla. Ajaminen lienee taas yhtä vaikeaa kuin viime keväänäkin. Kevät alkaa viime vuotiseen tapaan varsin tiukalla setillä ratapäiviä. Kemoran jälkeen on parina viikonloppuna ohjelmassa Alastaron kiertämistä ja sitten taas Kemoraa ennen seuraavaa vapaata viikonloppua.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Uusi pyörä, ensikokemukset ja pyörien erot
Kauden kolmas pyörä alla, josko onni tämän myötä kääntyisi parempaan päin.
Pyörä on Yamaha YZF-R1 vuosimallia 2007. Pyörällä on tällä kaudella ajanut Harri Uotinen Nordic Superbikessä ja Kari Vehniäinen kaudella 2007 Nordic Superbiken mestariksi.
Ensimmäisten päivien perusteella suurin ero edellisiin pyöriini on ajotuntumassa. Tuntuma pitoon ja renkaisiin on merkittävästi parempi ja pyörää voi olla helpompi viedä rajoille. Tosin edellisestä reippaammasta ajosta on jo viikkoja aikaa, joten tuntumaa ajamiseen ei oikein ollut. Tehoa rykkösessä on mukavasti eikä tuo kovin painavalta tai kankealtakaan tuntunut. :)
Jotain speksejä laitteesta:
Kittishköt + ecu
Nokkien ajoitukset
LeoVince SBK kokoputkisto
PVM vanteet + vakiovanteet
Brambon etujarrulevyt
PP-Tuning kliparit ja jalkatappisarjat
Hiilikuitukatteet + lasikuitukatteet
Öhlins Zupin keulakitti
Öhlins Zupin takaiskari
Öhlins ohjausiskari
Kevennetty lähes minimipainoon
Takarenkaalla kuulemma 180hp tehoa.
Kävin pyörän koeajamassa Motoparkin YCC kilpailujen yhteydessä pari viikkoa sitten. Olen kyseisellä radalla ajanut vain muutamia kierroksia, joten tuo reisu meni lähinnä pyörän toimivuuden varmistamisessa. Viime viikonloppuna olin sitten pe-su kurvailemassa Alastarossa. Sain kohtuullisesti kierroksia aikaiseksi ja pyörää tutummaksi. Kauden tapahtumat painoivat kuitenkin vielä synkkänä mielessä, joten ajaminen oli todella rauhallista ja varovaista. Kaksi rikottua pyörää, kypärää, nahkapukua ja olkapäätä sai riittää tälle kaudelle. Ajokunto oli myös aikas hukassa pitkän tauon jälkeen, joten setit jäivät 5-6 kierroksen mittaisiksi. Ajoasentoa joutuu hieman muuttamaan Gixxerien pystymmästä Yamahan enemmän tankin päällä makaavaan, jotta saan ajettua rennosti. Ajoasento löytyi paikoin aika mukavasti, mutta vielä saa ajaa paljon kierroksia ennenkuin tuo menee luontevasti. Jarrut on pyörässä aivan eritasolla kuin Gixxereissä oli. Tiesin Yamahassa olevan huomattavasti paremmat jarrut, mutta nämä kyllä yllätti positiivisesti. Pyörä myös käyttäytyä huomattavan vakaasti kovemmissakin jarruissa. Yksi ongelma ajossa olikin vanhojen jarrupaikkojen käyttö, jolloin vauhti loppui kesken mutkaan mennessä. Jos jarrulta tulee ennen mutkaa pois menee ajolinja lähes poikkeuksetta leveäksi, eikä ajosta oikein tuntunut tulevan mitään. Jarrumerkkejä 50m eteenpäin ja tulos oli jo vähän parempi. Varovaisista avauksista, pehmeistä jarruista ja rauhallisesta mutkavauhdista huolimatta tuloksena kauden paras aika Alastaroon 1:27.0. Tosin tämä olikin kauden ainoa reisu tälle radalle omalla pyörällä ja kuivalla kelillä. Edellinen ennätys olikin ajettu 18.7.2010 YCC kilpailussa. Jotain on tässä ajassa muuttunut, kun nyt mennään rauhallisesti kurvaillen (ilman että polvi ylttäisi maahan) kovempaa kuin mitä reilu vuosi sitten pääsi täysillä ja omia rajoja koetellen. Josko sitä ensi kaudella pääsisi Alastaroonkin treenailemaan ja saisi ennätyksen jonnekin alle 1:24. Tosin siihen tarvitaan merkittävä henkinen panostus, että uskaltaisi taas ajaa kovaa, pyörästähän tuo ei taaskaan jää kiinni...
Kokemuksia on nyt muutamasta eri alusta vaihtoehdosta:
- Vakioalusta (K4 Gixxer kesällä 2010)
- Vakiotakaiskari + shimmattu keula sopivilla jousilla (K4 Gixxer toukokuu 2011)
- Kisatakaiskari + shimmattu keula sopivilla jousilla (K5 Gixxer kesäkuu 2011)
- Nykyinen Öhlins kokoonpano R1:ssä
Jos näitä vertailee keskenään niin ensimmäisestä tulee mieleen keulan pohjaaminen yhtään kovempaa jarruttaessa. Ongelmaa osin taisi pahentaa edellisen omistajan toimesta liian alas laskettu keula. Tuo varmaan toimi hyvin hitaammassa ajossa, mutta teki vastaavasti pyörästä liian etupainoisen kovemmassa vauhdissa. Talvella keula sai jäykemmät jouset ja Bitubon shimmauksen. Keula ei enää pohjannut ja vauhtia pysty nostamaan parilla-kolmella sekunnilla. Tuon jälkeen pyörä meni kovissa jarruissa ja isommissa montuissa epävakaaksi. Ehkäpä geometriaa olisi pitänyt korjata vakaammaksi, mutta kaato Botnialla päätti omat ajoni tällä pyörällä. Seuraavasta pyörästä löytyi sitten WP takaiskari ja shimmattu keula jäykemmillä jousilla. Kokemukset pyörästä jäivät varsin lyhyiksi, mutta pyörä oli edellistä vakaampi ja kääntyi paremmin, eikä mitään epävakautta esiintynyt. Pyörässä tuntui olevan potentiaalia selvästi enemmän kuin edellisessä. Jos olkapää olisi kestänyt kunnolla ajamista ja pyörä ei olisi mennyt ruttuun Kemoralla olisi tällä voinut ottaa sekunnin tai pari pois ennätyksistä. Tuntumassa ei ollut merkittävää eroa edellisten kesken. R1 sen sijaan on taas edellisiä vakaampi, kääntyy paremmin ja tuntuma on ihan eri luokkaa kuin edellisillä. Toki kyseessä on eri pyörämallit, joten pelkästää alustan piikkiin näitä eroja ei voi laittaa.
Pyörien moottoreissa oli seuraavaksi suurimmat erot. K4 oli vakio tältäkin osin, K5:ssä oli enemmän tehoa ja tuntuma kaasuun oli todella hyvä. R1 en tältä osalta vielä osaa sanoa sen kummempaa kuin ettei mitään vikaa tuossakaan puolessa tunnu olevan. Voimaa K5:ssä taisi olla alhaalla enemmän, mutta tämä R1 on kuitenkin lähempänä tuota k5:sta kuin vakio R1:stä. Isoin ero K5:n ja R1:n välillä taitaa tulla R1:n pidemmästä kierrosalueesta.
Tyytyväinen saa kyllä olla Yamahaan. Tuossa on nyt potentiaalia ajaa paljon kovempaa turvallisti, jos vain pää antaa myöten. Eikä tarvitse ihan heti ajaa kovempaa kuin pyörän entiset omistajat :). Tätä tuskin saan vietyä läheskään niin rajoille kuin mitä K4:llä mentiin keväällä.
Ensi kauden suunnitelmat on vielä vähän auki. Monille on tullut juteltua Superbike B:ssä ajamisesta, mutta tällä hetkellä pää ei anna myöten ajaa missään kilpaa. Alastarosta kotiin ajellessa aukesi vähän ajatukset missä nyt oikeasti mennään ja se on vielä aikas kaukana kilvanajosta. Endurance olisi kiva käydä kokeilemassa, jos semmoinen ensi kesänä järjestetään. MP-Tuen kerhokisankin voisi ehkä ajaa. Mopoenduranceakin voisi kokeilla, jos jostain keksii siihen soveltuvan kaluston. Mutta todellinen kilpaileminen jokkiksessa tai SBB:ssä ei nyt hirvittävästi houkuttele. Kaatopeikko kummitteli jo muutenkin liikaa viikonloppuna. Jokkiksen ajaminen ei muutenkaan oikein istu ajatuksiin jos aikoo tästä kehittyä kuljettajana. Taloudellinen panostus koko kauteen puolivaloilla ajaen ei oikein nappaa, mutta isompi ongelma on henkinen panostus ajaa koko kausi. Jos ei kilpaileminen ensi vuonna ala kiinnostamaan, niin ainakin kierrän paikkaamassa MP-Tuen järkkäripulaa omalla panoksellani niin kisoissa kuin ajoharjoitteluissakin. Tuleepahan annettua jotain takaisinpäin omista kilpailumahdollisuuksista, kehittymisestä ja hyvistä kokemuksista lajin parissa.
Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille kaudesta. Toivottavasti tavataan ensi kaudella paremmissa merkeissä.
ps. Jos Motoparkissa minulle polvipalat myynyt henkilö lukee tätä, niin hyvät on palat. Näyttäisi kestävän hienosti ja tuntuvat olevan mukavan liukkaat rataa vasten. Vielä kun olisivat punaiset ;) Normaalisti olisin käyttänyt jo yhdet palat melkein loppuun, mutta näistä on mennyt pintaa ehkä millin verran.
Pyörä on Yamaha YZF-R1 vuosimallia 2007. Pyörällä on tällä kaudella ajanut Harri Uotinen Nordic Superbikessä ja Kari Vehniäinen kaudella 2007 Nordic Superbiken mestariksi.
Ensimmäisten päivien perusteella suurin ero edellisiin pyöriini on ajotuntumassa. Tuntuma pitoon ja renkaisiin on merkittävästi parempi ja pyörää voi olla helpompi viedä rajoille. Tosin edellisestä reippaammasta ajosta on jo viikkoja aikaa, joten tuntumaa ajamiseen ei oikein ollut. Tehoa rykkösessä on mukavasti eikä tuo kovin painavalta tai kankealtakaan tuntunut. :)
Jotain speksejä laitteesta:
Kittishköt + ecu
Nokkien ajoitukset
LeoVince SBK kokoputkisto
PVM vanteet + vakiovanteet
Brambon etujarrulevyt
PP-Tuning kliparit ja jalkatappisarjat
Hiilikuitukatteet + lasikuitukatteet
Öhlins Zupin keulakitti
Öhlins Zupin takaiskari
Öhlins ohjausiskari
Kevennetty lähes minimipainoon
Takarenkaalla kuulemma 180hp tehoa.
Kävin pyörän koeajamassa Motoparkin YCC kilpailujen yhteydessä pari viikkoa sitten. Olen kyseisellä radalla ajanut vain muutamia kierroksia, joten tuo reisu meni lähinnä pyörän toimivuuden varmistamisessa. Viime viikonloppuna olin sitten pe-su kurvailemassa Alastarossa. Sain kohtuullisesti kierroksia aikaiseksi ja pyörää tutummaksi. Kauden tapahtumat painoivat kuitenkin vielä synkkänä mielessä, joten ajaminen oli todella rauhallista ja varovaista. Kaksi rikottua pyörää, kypärää, nahkapukua ja olkapäätä sai riittää tälle kaudelle. Ajokunto oli myös aikas hukassa pitkän tauon jälkeen, joten setit jäivät 5-6 kierroksen mittaisiksi. Ajoasentoa joutuu hieman muuttamaan Gixxerien pystymmästä Yamahan enemmän tankin päällä makaavaan, jotta saan ajettua rennosti. Ajoasento löytyi paikoin aika mukavasti, mutta vielä saa ajaa paljon kierroksia ennenkuin tuo menee luontevasti. Jarrut on pyörässä aivan eritasolla kuin Gixxereissä oli. Tiesin Yamahassa olevan huomattavasti paremmat jarrut, mutta nämä kyllä yllätti positiivisesti. Pyörä myös käyttäytyä huomattavan vakaasti kovemmissakin jarruissa. Yksi ongelma ajossa olikin vanhojen jarrupaikkojen käyttö, jolloin vauhti loppui kesken mutkaan mennessä. Jos jarrulta tulee ennen mutkaa pois menee ajolinja lähes poikkeuksetta leveäksi, eikä ajosta oikein tuntunut tulevan mitään. Jarrumerkkejä 50m eteenpäin ja tulos oli jo vähän parempi. Varovaisista avauksista, pehmeistä jarruista ja rauhallisesta mutkavauhdista huolimatta tuloksena kauden paras aika Alastaroon 1:27.0. Tosin tämä olikin kauden ainoa reisu tälle radalle omalla pyörällä ja kuivalla kelillä. Edellinen ennätys olikin ajettu 18.7.2010 YCC kilpailussa. Jotain on tässä ajassa muuttunut, kun nyt mennään rauhallisesti kurvaillen (ilman että polvi ylttäisi maahan) kovempaa kuin mitä reilu vuosi sitten pääsi täysillä ja omia rajoja koetellen. Josko sitä ensi kaudella pääsisi Alastaroonkin treenailemaan ja saisi ennätyksen jonnekin alle 1:24. Tosin siihen tarvitaan merkittävä henkinen panostus, että uskaltaisi taas ajaa kovaa, pyörästähän tuo ei taaskaan jää kiinni...
Kokemuksia on nyt muutamasta eri alusta vaihtoehdosta:
- Vakioalusta (K4 Gixxer kesällä 2010)
- Vakiotakaiskari + shimmattu keula sopivilla jousilla (K4 Gixxer toukokuu 2011)
- Kisatakaiskari + shimmattu keula sopivilla jousilla (K5 Gixxer kesäkuu 2011)
- Nykyinen Öhlins kokoonpano R1:ssä
Jos näitä vertailee keskenään niin ensimmäisestä tulee mieleen keulan pohjaaminen yhtään kovempaa jarruttaessa. Ongelmaa osin taisi pahentaa edellisen omistajan toimesta liian alas laskettu keula. Tuo varmaan toimi hyvin hitaammassa ajossa, mutta teki vastaavasti pyörästä liian etupainoisen kovemmassa vauhdissa. Talvella keula sai jäykemmät jouset ja Bitubon shimmauksen. Keula ei enää pohjannut ja vauhtia pysty nostamaan parilla-kolmella sekunnilla. Tuon jälkeen pyörä meni kovissa jarruissa ja isommissa montuissa epävakaaksi. Ehkäpä geometriaa olisi pitänyt korjata vakaammaksi, mutta kaato Botnialla päätti omat ajoni tällä pyörällä. Seuraavasta pyörästä löytyi sitten WP takaiskari ja shimmattu keula jäykemmillä jousilla. Kokemukset pyörästä jäivät varsin lyhyiksi, mutta pyörä oli edellistä vakaampi ja kääntyi paremmin, eikä mitään epävakautta esiintynyt. Pyörässä tuntui olevan potentiaalia selvästi enemmän kuin edellisessä. Jos olkapää olisi kestänyt kunnolla ajamista ja pyörä ei olisi mennyt ruttuun Kemoralla olisi tällä voinut ottaa sekunnin tai pari pois ennätyksistä. Tuntumassa ei ollut merkittävää eroa edellisten kesken. R1 sen sijaan on taas edellisiä vakaampi, kääntyy paremmin ja tuntuma on ihan eri luokkaa kuin edellisillä. Toki kyseessä on eri pyörämallit, joten pelkästää alustan piikkiin näitä eroja ei voi laittaa.
Pyörien moottoreissa oli seuraavaksi suurimmat erot. K4 oli vakio tältäkin osin, K5:ssä oli enemmän tehoa ja tuntuma kaasuun oli todella hyvä. R1 en tältä osalta vielä osaa sanoa sen kummempaa kuin ettei mitään vikaa tuossakaan puolessa tunnu olevan. Voimaa K5:ssä taisi olla alhaalla enemmän, mutta tämä R1 on kuitenkin lähempänä tuota k5:sta kuin vakio R1:stä. Isoin ero K5:n ja R1:n välillä taitaa tulla R1:n pidemmästä kierrosalueesta.
Tyytyväinen saa kyllä olla Yamahaan. Tuossa on nyt potentiaalia ajaa paljon kovempaa turvallisti, jos vain pää antaa myöten. Eikä tarvitse ihan heti ajaa kovempaa kuin pyörän entiset omistajat :). Tätä tuskin saan vietyä läheskään niin rajoille kuin mitä K4:llä mentiin keväällä.
Ensi kauden suunnitelmat on vielä vähän auki. Monille on tullut juteltua Superbike B:ssä ajamisesta, mutta tällä hetkellä pää ei anna myöten ajaa missään kilpaa. Alastarosta kotiin ajellessa aukesi vähän ajatukset missä nyt oikeasti mennään ja se on vielä aikas kaukana kilvanajosta. Endurance olisi kiva käydä kokeilemassa, jos semmoinen ensi kesänä järjestetään. MP-Tuen kerhokisankin voisi ehkä ajaa. Mopoenduranceakin voisi kokeilla, jos jostain keksii siihen soveltuvan kaluston. Mutta todellinen kilpaileminen jokkiksessa tai SBB:ssä ei nyt hirvittävästi houkuttele. Kaatopeikko kummitteli jo muutenkin liikaa viikonloppuna. Jokkiksen ajaminen ei muutenkaan oikein istu ajatuksiin jos aikoo tästä kehittyä kuljettajana. Taloudellinen panostus koko kauteen puolivaloilla ajaen ei oikein nappaa, mutta isompi ongelma on henkinen panostus ajaa koko kausi. Jos ei kilpaileminen ensi vuonna ala kiinnostamaan, niin ainakin kierrän paikkaamassa MP-Tuen järkkäripulaa omalla panoksellani niin kisoissa kuin ajoharjoitteluissakin. Tuleepahan annettua jotain takaisinpäin omista kilpailumahdollisuuksista, kehittymisestä ja hyvistä kokemuksista lajin parissa.
Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille kaudesta. Toivottavasti tavataan ensi kaudella paremmissa merkeissä.
ps. Jos Motoparkissa minulle polvipalat myynyt henkilö lukee tätä, niin hyvät on palat. Näyttäisi kestävän hienosti ja tuntuvat olevan mukavan liukkaat rataa vasten. Vielä kun olisivat punaiset ;) Normaalisti olisin käyttänyt jo yhdet palat melkein loppuun, mutta näistä on mennyt pintaa ehkä millin verran.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Kisaraportti Kemora 1.-2.7.2011 ja kauden päätös
Vetelin kisoihin lähdin hakemaan tuntumaa Botnian kaadon jäljiltä. Kisaan ei mitään varsinaisia tuloksellisia tavoitteita ollut, kunhan nyt selvästi A-lähdön puolelle selviäisi. Kaadon jälkeen en ollut juuri ajamaan kyennyt joten omaa kuntoa ja uutta pyörää piti päästä testaamaan ennen kisoja. Niimpä reissuun lähdettiinkin jo torstai aamuna, jolloin sain ajella rauhassa torstain ja perjantain treenit ennen lauantain aika-ajoja ja sunnuntain kisaa.
Pyörä tuntui heti hyvältä ja pienten säätömuutosten myötä pystyin ajamaan rennolla ajolla helposti oman ennätykseni tuntumaan. Koska olkapäätäni en halunnut rasittaa ennen kisaa meni treenit pehmeästi jarrutellen ja avauksissakin säästellen. Aika-ajossa sitten oli mukana vähän enemmän yritystä, mutta heikon ajotuntuman vuoksi myös virheiden määrä kasvoi merkittävästi vauhdin mukana. Mitään varsinaisia tilanteita ei ajossa ollut, mutta ajaminen ei vain tuntunut hyvältä. Aika-ajossa sain kuitenkin ajettua kuudenteen lähtöruutuun oikeuttavan ajan 1:13.604. Arvelin että sopivan nopeassa seurassa olisi 1:12 alkuinen aika mahdollista, jos vain olkapää kestäisi ajamista. Toisen aika-ajon jätin tarkoituksella väliin olkapään säästämiseksi. Kun suurin osa muustakin kärkiporukasta teki samoin ei lähtöruutuni kisaan muuttunut. Loppu päivä menikin renkaita vaihtaessa ja muiden ajamista seuraillessa.
Sunnuntaiaamusta oli ohjelmassa warm up, johon lähdin tarkoituksena tehdä yksi lähtöharjoitus. Alunperin oli ajatuksena käydä ajamassa vain pari kierrosta lopussa, mutta oman hätäilyn vuoksi menin radalle turhan aikaisin ja jouduin köröttelemään kokonaiset 10 kierrosta ennen ruutulippua. Näiden kierrosten aikana hain lähinnä tuntumaa aika-ajossa huonolta tuntuneisiin radan osiin.
Itse kisaan lähdin ajatuksena ohittaa muutama kuljettaja lähdössä ja hakea paikkaa kärkiryhmässä tai sen takana muiden vauhdista riippuen. Ajatuksena seurailla mitä muut tekee ja ajella riskejä vältellen varmasti maaliin. Jos oma kunto antaisi myöten olisi viimeisillä viidellä kierroksella voinut yrittää parannella omaa sijoitusta, mutta aiemmin en ollut valmis puristamaan vaan halusin varmistaa olkapään kestämisen loppuun asti. Lähtö ei onnistunut mitenkään erityisen hyvin, mutta onnistuin kuitenkin nousemaan viidennelle sijalle. Edellä ajanut Hannu Vuorinen tuntui ajavan mutkat varsin rauhallisesti, mutta avauksissa en päässyt riittävän lähelle yrittääkseni ohitusta. Hain kuitenkin rauhassa varmaa ohituspaikkaa ja mielessä oli ohittaa kolmosmutkan jarruun. Kaikki kuitenkin muuttui toisella kierroksella kakkosmutkassa tapahtuneen yhteentörmäyksen ja siitä seuranneen ulosajoni vuoksi. Törmäys nosti mutkassa pyöräni pystyyn ja ajauduin ulos radalta. Turva-alueella sain vauhtia kuitenkin jarruteltua reippasti pois ennen kaatoa. Suurempia vammoja ei pahan näköisestä kaadosta huolimatta tullut. Pyörä meni kyllä aika ruman näköiseksi ja mielessä pyöri koko homman mielekkyys.
Mitä viikonlopusta sitten jäi käteen. Pyörä toimi hienosti ja sillä olisi helpohkoa ajaa vielä paljon kovempaa. Satulaan ja tankkiin kaipasin enemmän pitoa. Tämän ongelman hoitamiseen oli jo tarvikkeet tilattuna, mutteivät ehtineet kisaan mukaan. Rikkinäinen pyörä, vaurioituneita ajovarusteita ja mielessä pyörivät ajatukset koko lajin mielekkyydestä. Itse yrittää ajella varovaisesti ja hakea tuntumaa, niin epäonnekseni silti kävi niin kuin kävi. Botnian kaato ei ottanut juuri missään vaiheessa päähän, mutta tämän kertainen kyllä syö miestä. Viikonloppu oli ollut muutenkin henkisesti raskas reilua viikkoa aikaisemmin tapahtuneen ystäväni poismenon vuoksi eikä tämä tapaus ja sen jälkiselvittelyt kyllä yhtään oloa ole parantaneet.
Jatko on toistaiseksi auki. Kaatokassa on jo käytetty eikä nykyisessä kunnossa kiinnosta lähteä enää kaatumaan. Seuraavaksi ainakin parannellaan nykyiset vaivat ja laitellaan pyörää kuntoon sitten kun siihen on mahdollisuuksia. Alunperin oli suunnitelmissa ajaa Moottoripyöräilyn tuki ry:n järjestämässä kerhokilpailussa ja kauden lopuissa jokkis kisoissa. Nyt ainakin kerhokilpailu ja Kemoran jokkis jää väliin. Seuraava kiinnostava kilpailu olisi Räyskälässä 20.-21.8. johon voisi yrittää osallistua. Räyskälässä ajaminen kiinnostaa koska siellä ei pääse kilpailujen ulkopuolella ajamaan. Ennen kisaa pitäisi kuitenkin saada vammat paranneltua ja pyörä kuntoon. Lisäksi vähän treeniäkin pitäisi olla alla että jaksaisi ajaa kunnolla.
Edellä oleva teksti makasi julkaisematta aika pitkään ja tilanne on nyt (19.7.) jo hieman muuttunut. Kilpailemiseen ei tällä hetkellä ole kiinnostusta enkä aio lähteä ajamaan ennen kuin vammat ovat kunnolla parantuneet, joten kausi 2011 on minun osaltani kilpailtu. Pyörän ja ajokamat omistaa nykyään vakuutusyhtiö eikä uuden kilpurin hommaamiseen ole isompaa kiirettä. Katsellaan nyt mihin suuntaan mieli näyttää. Ensi kaudella tähtäin tulee olemaan joko B-luokassa menestymisessä tai sitten jää koko kilpaileminen pois. Jonkun kerran tulen vielä radalla varmasti vierailemaan, mutten tiedä koska tai millä kalustolla.
Kiitos tukijoille ja kannustajille. Kaudella tuli koettua paljon, iso osa kokemuksista vain oli valitettavan synkkiä.
Blogiin tulen lisäämään kuvia ja muuta tietoa vuoden mittaan omista ja muiden tekemisistä. Seuraavaksi olisi tarkoitus mennä 21.7. Alastaroon endurancea seuraamaan.
Pyörä tuntui heti hyvältä ja pienten säätömuutosten myötä pystyin ajamaan rennolla ajolla helposti oman ennätykseni tuntumaan. Koska olkapäätäni en halunnut rasittaa ennen kisaa meni treenit pehmeästi jarrutellen ja avauksissakin säästellen. Aika-ajossa sitten oli mukana vähän enemmän yritystä, mutta heikon ajotuntuman vuoksi myös virheiden määrä kasvoi merkittävästi vauhdin mukana. Mitään varsinaisia tilanteita ei ajossa ollut, mutta ajaminen ei vain tuntunut hyvältä. Aika-ajossa sain kuitenkin ajettua kuudenteen lähtöruutuun oikeuttavan ajan 1:13.604. Arvelin että sopivan nopeassa seurassa olisi 1:12 alkuinen aika mahdollista, jos vain olkapää kestäisi ajamista. Toisen aika-ajon jätin tarkoituksella väliin olkapään säästämiseksi. Kun suurin osa muustakin kärkiporukasta teki samoin ei lähtöruutuni kisaan muuttunut. Loppu päivä menikin renkaita vaihtaessa ja muiden ajamista seuraillessa.
Sunnuntaiaamusta oli ohjelmassa warm up, johon lähdin tarkoituksena tehdä yksi lähtöharjoitus. Alunperin oli ajatuksena käydä ajamassa vain pari kierrosta lopussa, mutta oman hätäilyn vuoksi menin radalle turhan aikaisin ja jouduin köröttelemään kokonaiset 10 kierrosta ennen ruutulippua. Näiden kierrosten aikana hain lähinnä tuntumaa aika-ajossa huonolta tuntuneisiin radan osiin.
Itse kisaan lähdin ajatuksena ohittaa muutama kuljettaja lähdössä ja hakea paikkaa kärkiryhmässä tai sen takana muiden vauhdista riippuen. Ajatuksena seurailla mitä muut tekee ja ajella riskejä vältellen varmasti maaliin. Jos oma kunto antaisi myöten olisi viimeisillä viidellä kierroksella voinut yrittää parannella omaa sijoitusta, mutta aiemmin en ollut valmis puristamaan vaan halusin varmistaa olkapään kestämisen loppuun asti. Lähtö ei onnistunut mitenkään erityisen hyvin, mutta onnistuin kuitenkin nousemaan viidennelle sijalle. Edellä ajanut Hannu Vuorinen tuntui ajavan mutkat varsin rauhallisesti, mutta avauksissa en päässyt riittävän lähelle yrittääkseni ohitusta. Hain kuitenkin rauhassa varmaa ohituspaikkaa ja mielessä oli ohittaa kolmosmutkan jarruun. Kaikki kuitenkin muuttui toisella kierroksella kakkosmutkassa tapahtuneen yhteentörmäyksen ja siitä seuranneen ulosajoni vuoksi. Törmäys nosti mutkassa pyöräni pystyyn ja ajauduin ulos radalta. Turva-alueella sain vauhtia kuitenkin jarruteltua reippasti pois ennen kaatoa. Suurempia vammoja ei pahan näköisestä kaadosta huolimatta tullut. Pyörä meni kyllä aika ruman näköiseksi ja mielessä pyöri koko homman mielekkyys.
Mitä viikonlopusta sitten jäi käteen. Pyörä toimi hienosti ja sillä olisi helpohkoa ajaa vielä paljon kovempaa. Satulaan ja tankkiin kaipasin enemmän pitoa. Tämän ongelman hoitamiseen oli jo tarvikkeet tilattuna, mutteivät ehtineet kisaan mukaan. Rikkinäinen pyörä, vaurioituneita ajovarusteita ja mielessä pyörivät ajatukset koko lajin mielekkyydestä. Itse yrittää ajella varovaisesti ja hakea tuntumaa, niin epäonnekseni silti kävi niin kuin kävi. Botnian kaato ei ottanut juuri missään vaiheessa päähän, mutta tämän kertainen kyllä syö miestä. Viikonloppu oli ollut muutenkin henkisesti raskas reilua viikkoa aikaisemmin tapahtuneen ystäväni poismenon vuoksi eikä tämä tapaus ja sen jälkiselvittelyt kyllä yhtään oloa ole parantaneet.
Jatko on toistaiseksi auki. Kaatokassa on jo käytetty eikä nykyisessä kunnossa kiinnosta lähteä enää kaatumaan. Seuraavaksi ainakin parannellaan nykyiset vaivat ja laitellaan pyörää kuntoon sitten kun siihen on mahdollisuuksia. Alunperin oli suunnitelmissa ajaa Moottoripyöräilyn tuki ry:n järjestämässä kerhokilpailussa ja kauden lopuissa jokkis kisoissa. Nyt ainakin kerhokilpailu ja Kemoran jokkis jää väliin. Seuraava kiinnostava kilpailu olisi Räyskälässä 20.-21.8. johon voisi yrittää osallistua. Räyskälässä ajaminen kiinnostaa koska siellä ei pääse kilpailujen ulkopuolella ajamaan. Ennen kisaa pitäisi kuitenkin saada vammat paranneltua ja pyörä kuntoon. Lisäksi vähän treeniäkin pitäisi olla alla että jaksaisi ajaa kunnolla.
Edellä oleva teksti makasi julkaisematta aika pitkään ja tilanne on nyt (19.7.) jo hieman muuttunut. Kilpailemiseen ei tällä hetkellä ole kiinnostusta enkä aio lähteä ajamaan ennen kuin vammat ovat kunnolla parantuneet, joten kausi 2011 on minun osaltani kilpailtu. Pyörän ja ajokamat omistaa nykyään vakuutusyhtiö eikä uuden kilpurin hommaamiseen ole isompaa kiirettä. Katsellaan nyt mihin suuntaan mieli näyttää. Ensi kaudella tähtäin tulee olemaan joko B-luokassa menestymisessä tai sitten jää koko kilpaileminen pois. Jonkun kerran tulen vielä radalla varmasti vierailemaan, mutten tiedä koska tai millä kalustolla.
Kiitos tukijoille ja kannustajille. Kaudella tuli koettua paljon, iso osa kokemuksista vain oli valitettavan synkkiä.
Blogiin tulen lisäämään kuvia ja muuta tietoa vuoden mittaan omista ja muiden tekemisistä. Seuraavaksi olisi tarkoitus mennä 21.7. Alastaroon endurancea seuraamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)