Historiaa

Olen 28-vuotias melkein valmis diplomi-insinööri Vesivehmaalta, Asikkalasta.

Moottoripyöräilyn aloitin joskus kauan sitten mopolla ja kevarilla. Auton saamisen jälkeen moottoripyörät jäivät muutamaksi vuodeksi taka-alalle, kunnes keväällä 2007 sain kaverini ER-6n lainaan muutamaksi päiväksi. Kuukautta myöhemmin kauhean mopokuumeilun jälkeen sijoitin viimeiset säästöni vuoden 2001 Honda CB500:n.

Kesällä 2008 eksyin CB:llä moottoripyora.orgin järjestämälle ratapäivälle Ahvenistolle. Ensimmäinen päivä meni koulutusryhmässä uusia oppeja hakiessa. Pyörän vajavaiset ominaisuudet rata-ajossa tulivat hyvin nopeasti vastaan ja syksyllä talliin ilmestyi Honda CBR900RR vuodelta -96.

Seuraavana talvena ajatuksissa oli jo jokamiesluokassa kilpaileminen heti kun oma talous antaisi yhtään periksi. Toinen ehto sarjaan osallistumiselle oli, että pystyisin ajamaan Bladella kierrosajan mitä edellisen kesän hitain oli ajanut. Toukokuussa 2009 oli takana viisi ratapäivää ja kierrosajat tasolla, jolla kehtaisin lähteä kilpailemaan. Mieli oli kuitenkin aika mustana, koska pyörän ominaisuudet suhteessa kuskin menohaluihin eivät olleet samalla tasolla. Bladen 16-tuumainen etuvanne rajoitti rengasvalikoimaa, eikä luottoa eturenkaaseen ollut. Varaa pyörän päivittämiseen saati kilpailemiseen ei ollut.

Kesän aikana ajatus kilvettömän moottoripyörän hankinnasta sai alkunsa ja säästöt tuli taas jostain kaivettua jälleen kerran varmasti riittävän hyvään pyörään. Elokuussa 2009 kävin koeajamassa jo jokkiksessa esiintyneen Suzuki GSX-R1000 K4 pyörän. Pyörä vaihtoi omistajaa kauden viimeisen kilpailun jälkeen ja pääsin hakemaan pyörään tuntumaa MP-tuen kauden viimeisille ratapäiville Alastaroon. Alastarossa heti nopeaan ryhmään ajamaan ja samantien kierrosajasta 5s pois. Ennätykseksi jäi 1:32.7 ja päätös kilpailemisesta oli varmistunut. 

Ensimmäinen kilpakausi.

Kauteen 2010 lähdettäessä oli ajaa suurin osa YCC kilpailuista ja pysyä poissa viimeiseltä sijalta. Jos jossain välissä saisi pisteen ja kauden loppuun mennessä pääsisi kovempaa kuin pyörän edellinen omistaja.

Ensimmäiseen kilpailuun Kemoralla lähdettäessä oma ennätys oli 1:22 ja toiveissa että pääsisi ajamaan jonkun kanssa kilpaa yksin viimeisenä köröttelyn sijaan. Kilpailu menikin paljon odotettua paremmin. Aika-ajossa pääsin B-lähdön eturiviin. Lähtöä tuli johdettua jonkun aikaa ja sijoitukseksi 3. sija. 15min tauon jälkeen A-lähtöön toteamaan ettei mitään jakoa ajaa kilpaa, joten oman kunnon rajoilla 16. maaliin. Tämän lähemmäksi en sitten pistesijoja kaudella enää päässytkään. Todella mahtavat fiilikset jäi viikonlopusta ja oma ennätyskin parani lukemiin 1:16.7. 

Seuraava kilpailu mihin oli mahdollista osallistua osui kesäkuulle Alastaroon. Edellisen kilpailun jälkeen oli takana yksi treeni päivä ja kilpailupaikallekin pääsin vasta kilpailupäivää edeltäväksi päiväksi. Tarjolla oli vain kaksi settiä treeniä ennen aika-ajoa. Ensimmäisessä setissä hirveä tarve saada ajaminen toimimaan johti muutaman kierroksen ajon jälkeen kaatoon. Kaadosta jäi lähinnä henkisiä vaurioita ja 3s lisää kierrosaikaan. Kilpailu meni kaadosta jääneitä pelkoja kierrellen ja tuloksissa olin toiseksi viimeinen. 

Kauden kolmas kilpailuni oli jälleen Alastarossa, heinäkuun jokkiskilpailuissa. En ollut edellisen kilpailun jälkeen päässyt kertaakaan radalle, joten kisan alla olleet treenit ja aika-ajo meni kaatopeikkoa karkotellessa. Kilpailun lähtövalojen sammuessa oli kaato taakse jäänyttä elämää. Kilpailussa ajelin B-lähdön kärki viisikon perässä, kunnes moottori pätkäisi muutaman kerran ja mittaristoon syttyi vikavalo. Ajoin varikolle tutkimaan missä vika. Muutamat päivän tutkimisen jälkeen viaksi paljastui hapettunut liitos sifterin sähköissä. Kauden ensimmäinen keskeytys jäi Alastarosta muistoksi. 

Kemoran toinen kisa meni jälleen B-lähdössä ajellessa. Tällä kertaa kauempana kärkisijoista. Kisan aikana pääsin suoralla siirtymään erään Ducatin edelle. Jokaisella kierroksella viimeisessä vasurissa ääni kertoi, että lähellä seuraa edelleen. Taktiikkana olikin ajella mutkat varmasti ja yrittää lähteä mutkista ulos sen mitä pyörä minun käsissäni kulkee. Ducati pysyi takana ja hommasta jäi jonkin verran kilvanajon makua. 

Elokuussa 2010 oli ohjelmassa muutama päivä treeniä, joiden aikana tuli muun muassa tutustuttua jo mainittuun pätkimisongelmaan tarkemmin. Jossain vaiheessa mopossa oli hintalappukin kiinni, mutta ostajaa ei tuolloin onneksi löytynyt. 

Kauden viimeiseen kisaan syyskuussa. Taas oli taukoa takana kuukauden verran. Viikonloppu meni sadetta ihmetellessä ja treeniä tuli sateessa ajettua muutama setti, yhteensä 20 kierrosta. Aika-ajot meni yli odotusten ja pääsin A-lähdön kolmanteen ruutuun. Kaikki meni hienosti lähtöruutuun asti ja odotukset oli korkealla. Vain muuttuakseen kauden suurimmaksi pettymykseksi vaihdepolkimen hajotessa lähtöruudussa. Kauden pelottavin hetki oli lähtöruudussa muiden lähtiessä sateisella radalla kisaan. Läheltä piti tilanteen selvittyä talutin pyörän pois radalta ja seurasin kilpailun loppuun parhaalta paikalta lähdön järjestelijöiden kanssa. 

Mitä jäi ensimmäisestä kaudesta käteen. Hyviä ja huonoja hetkiä, paljon uusia tuttuja ihmisiä, oppia mopon tekniikasta. Motoparkissa ajaminen ja pisteet jäi saamatta. Saavutetut kierrosajat oli ihan mukavia, osa jopa edellistä omistajaa parempia. Kalusto kilpailee varikon rumimman tittelistä ja budjetin ollessa hyvin pieni edes yhtään uutta rengasta ei tullut kaudella käytettyä.


Kaudesta 2011 lisää blogiteksteissä.