tiistai 24. heinäkuuta 2012

Alastaro 19.-22.2012

Keskiviikkona oli ortopedin kanssa keskustelu solisluusta ja - kun ei kerran tarvitse veistä korjauksessa käyttää - oli torstaina aika suunnata Alastarolle ottamaan mittaa miten luu kestää jarruttelua ja röykkyjä.

Alastaro on itselle epämieluisin rata Suomessa ja sen tunsi heti ensimmäisessä setissä. Gotlandringin tasainen pinta, hyvä pito ja ajettavat mutkaosuudet vielä muistissa oli Alastarossa ajaminen melkoinen shokki. Olenko joskus muka osannut tätä ajaa? No, kierrosaikojen perusteella en varsinaisesti, mutta kai sitä taas pitää yrittää. Ensimmäinen setti 1:37.9, surkea fiilis ajosta ja mielessä tuleeko tästä mitään.

Toiseen settiin sai vähän ajatusta mukaan ja ajaksi 1:31.7. Tyhmä rata, miksen lähtenyt vaikka Kemoralle...

Pari settiä lisää ja paljon ohiteltavaa. Ei ajanottoa päällä oman sähläyksen vuoksi. Päivää varjostaa suuri määrä kaatoja, ei vielä ainuttakaan settiä joka ei olisi päättynyt punaiseen lippuun. Öljyjäkin jo ehditty siivota radalta. Päivän kruunaa omaan sähläykseen unohdettu porttivuoro ja siitä seurannut loppupäivän morkkis.

Päivän setti numero n. Ryhmässä paljon ohiteltavaa ja isoja vauhtieroja. Samassa ryhmässä nopeimmat menee parhaimmillaan SM-tason vauhteja, hitaimmat lähes 20s hiljempaa. Aina kun saavutan jonkun, otan vauhdin ajoissa pois ja katson hetken, miten kuski ajaa. Mutkiin mennessä saa jopa minun vauhdeillani olla varuillaan, kun edellä menevät tuntuvat paikoin pysähtyvän nopeisiin mutkiin. Muutamia kierroksia myöhemmin lopulta ohitukseton kierros ja ajaksi 1:28.8.

Ajoin päivän uudella Dunlopin GP racer M seoksen takasella. Seuraavaksi päiväksi vaihdoin alle käytetyn ja osin revenneen 2009 vuoden KR108 7614 (soft) renkaan. Renkaiden välillä oli yllättävän iso ero, joka tullee rungon rakenteesta. Kun GP racer saa pyörän elämään etenkin nopeiden mutkien röykyissä, kulkee KR108 huomattavasti vakaammin ja antaa minulle paljon enemmän luottamusta renkaaseen. Seuraavan päivän ekassa setissä sitten 1:27.5. Huomion arvoista tässä on vielä se, ettei minun mummomaisilla avauksillani kumpikaan rengas luista. GP racer tuntuu avauksissa eläväiseltä, kun KR108 menee kuin kiskoilla.

Torstai-iltana solari tuntuu rasittuneelta ja särkeekin vähän. Perjantaina on tarkoitus ajaa neljä lyhyttä settiä ja pitää settien välissä pari tuntia taukoa. Suunnitelma menee ensimmäisen ajamani setin jälkeen pieleen taivaan auetessa ja teltan tulviessa. Ajan vielä toisen setin päivälle ja kierroksiakin kertyy hurjat 12 kpl. Solaria särkee, joten vähäinen ajaminen ei haittaa ollenkaan. Ajamisesta ja varsinkin jarruista puuttuu se tarvittava rentous, mikä rasittaa paikkoja entisestään.

Olin tällä reissulla Hakalan Tonin kanssa. Päätimme reissua suunnitellessa poiketa myös Porin Jazzeilla ja tähän valitsimme lauantain. Jazzit on käymisen arvoinen kokemus, jota voi suositella kaikille. Kiitokset Tonille reissun järjestämisestä.

Sunnuntaina taas radalle. Edelleen samalla jo aika huonolla takasella. Ajan kuitenkin vielä kolme settiä kerhokisojen välissä. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla ajaminen tuntuu hyvältä eikä rataakaan kohtaan ole antipatioita. Tuloksena 1:26.5, joka on samalla oma ennätykseni. Aika paranee tasaisesti rullailua vähentämällä. Takarenkaan saa jo luistamaan minunkin ajollani. Iso ongelma ajamisessani on vauhdin loppuminen ennen mutkaa. Yritän taistella tätä vastaan ensin siirtämällä jarrumerkkiä (johtaa vain kovempiin jarruihin) ja sittemmin keventämällä jarrutusta. Jälkimmäisellä tavalla saan edes vähän vauhtia säilymään osiin mutkista ja ajamisenkin tuntumaan hyvältä. Vielä jää paljon paikkoja, joihin tullaan joko ihan miten sattuu tai sitten kävelyttäen mopoa. Suorillahan tuo laite kulkee kivasti, joten voin kuvitella olevani se ärsyttävä tonninen, joka on aina mutkissa tiellä ja josta ei suorilla pääse pienemmillä pyörillä ohi. Omalla kohdalla mutkiin jarrutuksen parantaminen tuntuu menevän kaavalla, jossa ensin tietystä jarrumerkistä jarrutellaan kevyesti pumppailemalla mutkaan, sitten vasta aletaan siirtämään jarrupaikkaa. Eipä taida olla vielä yhtään jarrupaikkaa, josta voisi kunnolla jarruttaa vauhdin loppumatta ennen mutkaa. Askel kerrallaan. Isompi ongelma ovat vaihtelevat ajolinjat ja heikko toistettavuus ajamisessa.

Oman ennätyksen ja hyvän fiiliksen jälkeen päätän jättää loput setit ajamatta. Ajaminen tuntuu liian hyvältä, ja lajin harrastajat tietävät, mihin se voi johtaa. Solarikin muistuttelee olemassaolostaan.

Alastaro tuntuu taas ihan ajettavalta paikalta, jossa pitää vaan saada rytmi päälle ja jarrupaikat kohdalleen. Ehkäpä tännekin tulee vielä eksyttyä ajamaan, vaikka ei siltä torstaina tuntunutkaan. Pari viikonloppua ja pari sekuntia kehitystä tälle kaudelle tekisi hyvää ensi kauden suunnitelmia silmällä pitäen.



Reissusta jäi mieleen suuri kaatojen määrä, turhan tiukat ohitukset mutkiin ja isot vauhtierot. Taisipa reissuun osua useampia peräänajojakin. Omaa kokemusta ainoastaan vauhtieroista hitaampiin nähden, muut muun muassa katsomosta nähtynä. Pieni maltti ajamisessa ei olisi pahitteeksi. Kyseessä on kuitenkin vain ajoharjoittelu ja kerhokilpailu. Etenkin hitaammissa ryhmissä voisi nuo apeksiin taiton jälkeen tehdyt ohitukset jättää tekemättä. Asiasta kuitenkin mainittiin jo ajajakokouksissakin.

Paljon tuli taas tavattua tuttuja radalla ja mukavaa oli, vaikkei oma ajo aina sujunutkaan. Seuraavaksi Kemoralle ensi viikonloppuna. Ei kisaamaan, mutta järkkäröimään ja katsomaan, miten opetuksen kohteena ollut RR-lupaus pärjää kisassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti