keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Uusi pyörä, ensikokemukset ja pyörien erot

Kauden kolmas pyörä alla, josko onni tämän myötä kääntyisi parempaan päin.

Pyörä on Yamaha YZF-R1 vuosimallia 2007. Pyörällä on tällä kaudella ajanut Harri Uotinen Nordic Superbikessä ja Kari Vehniäinen kaudella 2007 Nordic Superbiken mestariksi.


Ensimmäisten päivien perusteella suurin ero edellisiin pyöriini on ajotuntumassa. Tuntuma pitoon ja renkaisiin on merkittävästi parempi ja pyörää voi olla helpompi viedä rajoille. Tosin edellisestä reippaammasta ajosta on jo viikkoja aikaa, joten tuntumaa ajamiseen ei oikein ollut. Tehoa rykkösessä on mukavasti eikä tuo kovin painavalta tai kankealtakaan tuntunut. :)
Jotain speksejä laitteesta:
Kittishköt + ecu
Nokkien ajoitukset
LeoVince SBK kokoputkisto
PVM vanteet + vakiovanteet
Brambon etujarrulevyt
PP-Tuning kliparit ja jalkatappisarjat
Hiilikuitukatteet + lasikuitukatteet
Öhlins Zupin keulakitti
Öhlins Zupin takaiskari
Öhlins ohjausiskari
Kevennetty lähes minimipainoon
Takarenkaalla kuulemma 180hp tehoa.

Kävin pyörän koeajamassa Motoparkin YCC kilpailujen yhteydessä pari viikkoa sitten. Olen kyseisellä radalla ajanut vain muutamia kierroksia, joten tuo reisu meni lähinnä pyörän toimivuuden varmistamisessa. Viime viikonloppuna olin sitten pe-su kurvailemassa Alastarossa. Sain kohtuullisesti kierroksia aikaiseksi ja pyörää tutummaksi. Kauden tapahtumat painoivat kuitenkin vielä synkkänä mielessä, joten ajaminen oli todella rauhallista ja varovaista. Kaksi rikottua pyörää, kypärää, nahkapukua ja olkapäätä sai riittää tälle kaudelle. Ajokunto oli myös aikas hukassa pitkän tauon jälkeen, joten setit jäivät 5-6 kierroksen mittaisiksi. Ajoasentoa joutuu hieman muuttamaan Gixxerien pystymmästä Yamahan enemmän tankin päällä makaavaan, jotta saan ajettua rennosti. Ajoasento löytyi paikoin aika mukavasti, mutta vielä saa ajaa paljon kierroksia ennenkuin tuo menee luontevasti. Jarrut on pyörässä aivan eritasolla kuin Gixxereissä oli. Tiesin Yamahassa olevan huomattavasti paremmat jarrut, mutta nämä kyllä yllätti positiivisesti. Pyörä myös käyttäytyä huomattavan vakaasti kovemmissakin jarruissa. Yksi ongelma ajossa olikin vanhojen jarrupaikkojen käyttö, jolloin vauhti loppui kesken mutkaan mennessä. Jos jarrulta tulee ennen mutkaa pois menee ajolinja lähes poikkeuksetta leveäksi, eikä ajosta oikein tuntunut tulevan mitään. Jarrumerkkejä 50m eteenpäin ja tulos oli jo vähän parempi. Varovaisista avauksista, pehmeistä jarruista ja rauhallisesta mutkavauhdista huolimatta tuloksena kauden paras aika Alastaroon 1:27.0. Tosin tämä olikin kauden ainoa reisu tälle radalle omalla pyörällä ja kuivalla kelillä. Edellinen ennätys olikin ajettu 18.7.2010 YCC kilpailussa. Jotain on tässä ajassa muuttunut, kun nyt mennään rauhallisesti kurvaillen (ilman että polvi ylttäisi maahan) kovempaa kuin mitä reilu vuosi sitten pääsi täysillä ja omia rajoja koetellen. Josko sitä ensi kaudella pääsisi Alastaroonkin treenailemaan ja saisi ennätyksen jonnekin alle 1:24. Tosin siihen tarvitaan merkittävä henkinen panostus, että uskaltaisi taas ajaa kovaa, pyörästähän tuo ei taaskaan jää kiinni...

Kokemuksia on nyt muutamasta eri alusta vaihtoehdosta:
- Vakioalusta (K4 Gixxer kesällä 2010)
- Vakiotakaiskari + shimmattu keula sopivilla jousilla (K4 Gixxer toukokuu 2011)
- Kisatakaiskari + shimmattu keula sopivilla jousilla (K5 Gixxer kesäkuu 2011)
- Nykyinen Öhlins kokoonpano R1:ssä

Jos näitä vertailee keskenään niin ensimmäisestä tulee mieleen keulan pohjaaminen yhtään kovempaa jarruttaessa. Ongelmaa osin taisi pahentaa edellisen omistajan toimesta liian alas laskettu keula. Tuo varmaan toimi hyvin hitaammassa ajossa, mutta teki vastaavasti pyörästä liian etupainoisen kovemmassa vauhdissa. Talvella keula sai jäykemmät jouset ja Bitubon shimmauksen. Keula ei enää pohjannut ja vauhtia pysty nostamaan parilla-kolmella sekunnilla. Tuon jälkeen pyörä meni kovissa jarruissa ja isommissa montuissa epävakaaksi. Ehkäpä geometriaa olisi pitänyt korjata vakaammaksi, mutta kaato Botnialla päätti omat ajoni tällä pyörällä. Seuraavasta pyörästä löytyi sitten WP takaiskari ja shimmattu keula jäykemmillä jousilla. Kokemukset pyörästä jäivät varsin lyhyiksi, mutta pyörä oli edellistä vakaampi ja kääntyi paremmin, eikä mitään epävakautta esiintynyt. Pyörässä tuntui olevan potentiaalia selvästi enemmän kuin edellisessä. Jos olkapää olisi kestänyt kunnolla ajamista ja pyörä ei olisi mennyt ruttuun Kemoralla olisi tällä voinut ottaa sekunnin tai pari pois ennätyksistä. Tuntumassa ei ollut merkittävää eroa edellisten kesken. R1 sen sijaan on taas edellisiä vakaampi, kääntyy paremmin ja tuntuma on ihan eri luokkaa kuin edellisillä. Toki kyseessä on eri pyörämallit, joten pelkästää alustan piikkiin näitä eroja ei voi laittaa.

Pyörien moottoreissa oli seuraavaksi suurimmat erot. K4 oli vakio tältäkin osin, K5:ssä oli enemmän tehoa ja tuntuma kaasuun oli todella hyvä. R1 en tältä osalta vielä osaa sanoa sen kummempaa kuin ettei mitään vikaa tuossakaan puolessa tunnu olevan. Voimaa K5:ssä taisi olla alhaalla enemmän, mutta tämä R1 on kuitenkin lähempänä tuota k5:sta kuin vakio R1:stä. Isoin ero K5:n ja R1:n välillä taitaa tulla R1:n pidemmästä kierrosalueesta.

Tyytyväinen saa kyllä olla Yamahaan. Tuossa on nyt potentiaalia ajaa paljon kovempaa turvallisti, jos vain pää antaa myöten. Eikä tarvitse ihan heti ajaa kovempaa kuin pyörän entiset omistajat :). Tätä tuskin saan vietyä läheskään niin rajoille kuin mitä K4:llä mentiin keväällä.

Ensi kauden suunnitelmat on vielä vähän auki. Monille on tullut juteltua Superbike B:ssä ajamisesta, mutta tällä hetkellä pää ei anna myöten ajaa missään kilpaa. Alastarosta kotiin ajellessa aukesi vähän ajatukset missä nyt oikeasti mennään ja se on vielä aikas kaukana kilvanajosta. Endurance olisi kiva käydä kokeilemassa, jos semmoinen ensi kesänä järjestetään. MP-Tuen kerhokisankin voisi ehkä ajaa. Mopoenduranceakin voisi kokeilla, jos jostain keksii siihen soveltuvan kaluston. Mutta todellinen kilpaileminen jokkiksessa tai SBB:ssä ei nyt hirvittävästi houkuttele. Kaatopeikko kummitteli jo muutenkin liikaa viikonloppuna. Jokkiksen ajaminen ei muutenkaan oikein istu ajatuksiin jos aikoo tästä kehittyä kuljettajana. Taloudellinen panostus koko kauteen puolivaloilla ajaen ei oikein nappaa, mutta isompi ongelma on henkinen panostus ajaa koko kausi. Jos ei kilpaileminen ensi vuonna ala kiinnostamaan, niin ainakin kierrän paikkaamassa MP-Tuen järkkäripulaa omalla panoksellani niin kisoissa kuin ajoharjoitteluissakin. Tuleepahan annettua jotain takaisinpäin omista kilpailumahdollisuuksista, kehittymisestä ja hyvistä kokemuksista lajin parissa.

Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille kaudesta. Toivottavasti tavataan ensi kaudella paremmissa merkeissä.

ps. Jos Motoparkissa minulle polvipalat myynyt henkilö lukee tätä, niin hyvät on palat. Näyttäisi kestävän hienosti ja tuntuvat olevan mukavan liukkaat rataa vasten. Vielä kun olisivat punaiset ;) Normaalisti olisin käyttänyt jo yhdet palat melkein loppuun, mutta näistä on mennyt pintaa ehkä millin verran.