keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Uusi pyörä, ensikokemukset ja pyörien erot

Kauden kolmas pyörä alla, josko onni tämän myötä kääntyisi parempaan päin.

Pyörä on Yamaha YZF-R1 vuosimallia 2007. Pyörällä on tällä kaudella ajanut Harri Uotinen Nordic Superbikessä ja Kari Vehniäinen kaudella 2007 Nordic Superbiken mestariksi.


Ensimmäisten päivien perusteella suurin ero edellisiin pyöriini on ajotuntumassa. Tuntuma pitoon ja renkaisiin on merkittävästi parempi ja pyörää voi olla helpompi viedä rajoille. Tosin edellisestä reippaammasta ajosta on jo viikkoja aikaa, joten tuntumaa ajamiseen ei oikein ollut. Tehoa rykkösessä on mukavasti eikä tuo kovin painavalta tai kankealtakaan tuntunut. :)
Jotain speksejä laitteesta:
Kittishköt + ecu
Nokkien ajoitukset
LeoVince SBK kokoputkisto
PVM vanteet + vakiovanteet
Brambon etujarrulevyt
PP-Tuning kliparit ja jalkatappisarjat
Hiilikuitukatteet + lasikuitukatteet
Öhlins Zupin keulakitti
Öhlins Zupin takaiskari
Öhlins ohjausiskari
Kevennetty lähes minimipainoon
Takarenkaalla kuulemma 180hp tehoa.

Kävin pyörän koeajamassa Motoparkin YCC kilpailujen yhteydessä pari viikkoa sitten. Olen kyseisellä radalla ajanut vain muutamia kierroksia, joten tuo reisu meni lähinnä pyörän toimivuuden varmistamisessa. Viime viikonloppuna olin sitten pe-su kurvailemassa Alastarossa. Sain kohtuullisesti kierroksia aikaiseksi ja pyörää tutummaksi. Kauden tapahtumat painoivat kuitenkin vielä synkkänä mielessä, joten ajaminen oli todella rauhallista ja varovaista. Kaksi rikottua pyörää, kypärää, nahkapukua ja olkapäätä sai riittää tälle kaudelle. Ajokunto oli myös aikas hukassa pitkän tauon jälkeen, joten setit jäivät 5-6 kierroksen mittaisiksi. Ajoasentoa joutuu hieman muuttamaan Gixxerien pystymmästä Yamahan enemmän tankin päällä makaavaan, jotta saan ajettua rennosti. Ajoasento löytyi paikoin aika mukavasti, mutta vielä saa ajaa paljon kierroksia ennenkuin tuo menee luontevasti. Jarrut on pyörässä aivan eritasolla kuin Gixxereissä oli. Tiesin Yamahassa olevan huomattavasti paremmat jarrut, mutta nämä kyllä yllätti positiivisesti. Pyörä myös käyttäytyä huomattavan vakaasti kovemmissakin jarruissa. Yksi ongelma ajossa olikin vanhojen jarrupaikkojen käyttö, jolloin vauhti loppui kesken mutkaan mennessä. Jos jarrulta tulee ennen mutkaa pois menee ajolinja lähes poikkeuksetta leveäksi, eikä ajosta oikein tuntunut tulevan mitään. Jarrumerkkejä 50m eteenpäin ja tulos oli jo vähän parempi. Varovaisista avauksista, pehmeistä jarruista ja rauhallisesta mutkavauhdista huolimatta tuloksena kauden paras aika Alastaroon 1:27.0. Tosin tämä olikin kauden ainoa reisu tälle radalle omalla pyörällä ja kuivalla kelillä. Edellinen ennätys olikin ajettu 18.7.2010 YCC kilpailussa. Jotain on tässä ajassa muuttunut, kun nyt mennään rauhallisesti kurvaillen (ilman että polvi ylttäisi maahan) kovempaa kuin mitä reilu vuosi sitten pääsi täysillä ja omia rajoja koetellen. Josko sitä ensi kaudella pääsisi Alastaroonkin treenailemaan ja saisi ennätyksen jonnekin alle 1:24. Tosin siihen tarvitaan merkittävä henkinen panostus, että uskaltaisi taas ajaa kovaa, pyörästähän tuo ei taaskaan jää kiinni...

Kokemuksia on nyt muutamasta eri alusta vaihtoehdosta:
- Vakioalusta (K4 Gixxer kesällä 2010)
- Vakiotakaiskari + shimmattu keula sopivilla jousilla (K4 Gixxer toukokuu 2011)
- Kisatakaiskari + shimmattu keula sopivilla jousilla (K5 Gixxer kesäkuu 2011)
- Nykyinen Öhlins kokoonpano R1:ssä

Jos näitä vertailee keskenään niin ensimmäisestä tulee mieleen keulan pohjaaminen yhtään kovempaa jarruttaessa. Ongelmaa osin taisi pahentaa edellisen omistajan toimesta liian alas laskettu keula. Tuo varmaan toimi hyvin hitaammassa ajossa, mutta teki vastaavasti pyörästä liian etupainoisen kovemmassa vauhdissa. Talvella keula sai jäykemmät jouset ja Bitubon shimmauksen. Keula ei enää pohjannut ja vauhtia pysty nostamaan parilla-kolmella sekunnilla. Tuon jälkeen pyörä meni kovissa jarruissa ja isommissa montuissa epävakaaksi. Ehkäpä geometriaa olisi pitänyt korjata vakaammaksi, mutta kaato Botnialla päätti omat ajoni tällä pyörällä. Seuraavasta pyörästä löytyi sitten WP takaiskari ja shimmattu keula jäykemmillä jousilla. Kokemukset pyörästä jäivät varsin lyhyiksi, mutta pyörä oli edellistä vakaampi ja kääntyi paremmin, eikä mitään epävakautta esiintynyt. Pyörässä tuntui olevan potentiaalia selvästi enemmän kuin edellisessä. Jos olkapää olisi kestänyt kunnolla ajamista ja pyörä ei olisi mennyt ruttuun Kemoralla olisi tällä voinut ottaa sekunnin tai pari pois ennätyksistä. Tuntumassa ei ollut merkittävää eroa edellisten kesken. R1 sen sijaan on taas edellisiä vakaampi, kääntyy paremmin ja tuntuma on ihan eri luokkaa kuin edellisillä. Toki kyseessä on eri pyörämallit, joten pelkästää alustan piikkiin näitä eroja ei voi laittaa.

Pyörien moottoreissa oli seuraavaksi suurimmat erot. K4 oli vakio tältäkin osin, K5:ssä oli enemmän tehoa ja tuntuma kaasuun oli todella hyvä. R1 en tältä osalta vielä osaa sanoa sen kummempaa kuin ettei mitään vikaa tuossakaan puolessa tunnu olevan. Voimaa K5:ssä taisi olla alhaalla enemmän, mutta tämä R1 on kuitenkin lähempänä tuota k5:sta kuin vakio R1:stä. Isoin ero K5:n ja R1:n välillä taitaa tulla R1:n pidemmästä kierrosalueesta.

Tyytyväinen saa kyllä olla Yamahaan. Tuossa on nyt potentiaalia ajaa paljon kovempaa turvallisti, jos vain pää antaa myöten. Eikä tarvitse ihan heti ajaa kovempaa kuin pyörän entiset omistajat :). Tätä tuskin saan vietyä läheskään niin rajoille kuin mitä K4:llä mentiin keväällä.

Ensi kauden suunnitelmat on vielä vähän auki. Monille on tullut juteltua Superbike B:ssä ajamisesta, mutta tällä hetkellä pää ei anna myöten ajaa missään kilpaa. Alastarosta kotiin ajellessa aukesi vähän ajatukset missä nyt oikeasti mennään ja se on vielä aikas kaukana kilvanajosta. Endurance olisi kiva käydä kokeilemassa, jos semmoinen ensi kesänä järjestetään. MP-Tuen kerhokisankin voisi ehkä ajaa. Mopoenduranceakin voisi kokeilla, jos jostain keksii siihen soveltuvan kaluston. Mutta todellinen kilpaileminen jokkiksessa tai SBB:ssä ei nyt hirvittävästi houkuttele. Kaatopeikko kummitteli jo muutenkin liikaa viikonloppuna. Jokkiksen ajaminen ei muutenkaan oikein istu ajatuksiin jos aikoo tästä kehittyä kuljettajana. Taloudellinen panostus koko kauteen puolivaloilla ajaen ei oikein nappaa, mutta isompi ongelma on henkinen panostus ajaa koko kausi. Jos ei kilpaileminen ensi vuonna ala kiinnostamaan, niin ainakin kierrän paikkaamassa MP-Tuen järkkäripulaa omalla panoksellani niin kisoissa kuin ajoharjoitteluissakin. Tuleepahan annettua jotain takaisinpäin omista kilpailumahdollisuuksista, kehittymisestä ja hyvistä kokemuksista lajin parissa.

Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille kaudesta. Toivottavasti tavataan ensi kaudella paremmissa merkeissä.

ps. Jos Motoparkissa minulle polvipalat myynyt henkilö lukee tätä, niin hyvät on palat. Näyttäisi kestävän hienosti ja tuntuvat olevan mukavan liukkaat rataa vasten. Vielä kun olisivat punaiset ;) Normaalisti olisin käyttänyt jo yhdet palat melkein loppuun, mutta näistä on mennyt pintaa ehkä millin verran.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Kisaraportti Kemora 1.-2.7.2011 ja kauden päätös

Vetelin kisoihin lähdin hakemaan tuntumaa Botnian kaadon jäljiltä. Kisaan ei mitään varsinaisia tuloksellisia tavoitteita ollut, kunhan nyt selvästi A-lähdön puolelle selviäisi. Kaadon jälkeen en ollut juuri ajamaan kyennyt joten omaa kuntoa ja uutta pyörää piti päästä testaamaan ennen kisoja. Niimpä reissuun lähdettiinkin jo torstai aamuna, jolloin sain ajella rauhassa torstain ja perjantain treenit ennen lauantain aika-ajoja ja sunnuntain kisaa.

Pyörä tuntui heti hyvältä ja pienten säätömuutosten myötä pystyin ajamaan rennolla ajolla helposti oman ennätykseni tuntumaan. Koska olkapäätäni en halunnut rasittaa ennen kisaa meni treenit pehmeästi jarrutellen ja avauksissakin säästellen. Aika-ajossa sitten oli mukana vähän enemmän yritystä, mutta heikon ajotuntuman vuoksi myös virheiden määrä kasvoi merkittävästi vauhdin mukana. Mitään varsinaisia tilanteita ei ajossa ollut, mutta ajaminen ei vain tuntunut hyvältä. Aika-ajossa sain kuitenkin ajettua kuudenteen lähtöruutuun oikeuttavan ajan 1:13.604. Arvelin että sopivan nopeassa seurassa olisi 1:12 alkuinen aika mahdollista, jos vain olkapää kestäisi ajamista. Toisen aika-ajon jätin tarkoituksella väliin olkapään säästämiseksi. Kun suurin osa muustakin kärkiporukasta teki samoin ei lähtöruutuni kisaan muuttunut. Loppu päivä menikin renkaita vaihtaessa ja muiden ajamista seuraillessa.

Sunnuntaiaamusta oli ohjelmassa warm up, johon lähdin tarkoituksena tehdä yksi lähtöharjoitus. Alunperin oli ajatuksena käydä ajamassa vain pari kierrosta lopussa, mutta oman hätäilyn vuoksi menin radalle turhan aikaisin ja jouduin köröttelemään kokonaiset 10 kierrosta ennen ruutulippua. Näiden kierrosten aikana hain lähinnä tuntumaa aika-ajossa huonolta tuntuneisiin radan osiin.

Itse kisaan lähdin ajatuksena ohittaa muutama kuljettaja lähdössä ja hakea paikkaa kärkiryhmässä tai sen takana muiden vauhdista riippuen. Ajatuksena seurailla mitä muut tekee ja ajella riskejä vältellen varmasti maaliin. Jos oma kunto antaisi myöten olisi viimeisillä viidellä kierroksella voinut yrittää parannella omaa sijoitusta, mutta aiemmin en ollut valmis puristamaan vaan halusin varmistaa olkapään kestämisen loppuun asti. Lähtö ei onnistunut mitenkään erityisen hyvin, mutta onnistuin kuitenkin nousemaan viidennelle sijalle. Edellä ajanut Hannu Vuorinen tuntui ajavan mutkat varsin rauhallisesti, mutta avauksissa en päässyt riittävän lähelle yrittääkseni ohitusta. Hain kuitenkin rauhassa varmaa ohituspaikkaa ja mielessä oli ohittaa kolmosmutkan jarruun. Kaikki kuitenkin muuttui toisella kierroksella kakkosmutkassa tapahtuneen yhteentörmäyksen ja siitä seuranneen ulosajoni vuoksi. Törmäys nosti mutkassa pyöräni pystyyn ja ajauduin ulos radalta. Turva-alueella sain vauhtia kuitenkin jarruteltua reippasti pois ennen kaatoa. Suurempia vammoja ei pahan näköisestä kaadosta huolimatta tullut. Pyörä meni kyllä aika ruman näköiseksi ja mielessä pyöri koko homman mielekkyys.

Mitä viikonlopusta sitten jäi käteen. Pyörä toimi hienosti ja sillä olisi helpohkoa ajaa vielä paljon kovempaa. Satulaan ja tankkiin kaipasin enemmän pitoa. Tämän ongelman hoitamiseen oli jo tarvikkeet tilattuna, mutteivät ehtineet kisaan mukaan. Rikkinäinen pyörä, vaurioituneita ajovarusteita ja mielessä pyörivät ajatukset koko lajin mielekkyydestä. Itse yrittää ajella varovaisesti ja hakea tuntumaa, niin epäonnekseni silti kävi niin kuin kävi. Botnian kaato ei ottanut juuri missään vaiheessa päähän, mutta tämän kertainen kyllä syö miestä. Viikonloppu oli ollut muutenkin henkisesti raskas reilua viikkoa aikaisemmin tapahtuneen ystäväni poismenon vuoksi eikä tämä tapaus ja sen jälkiselvittelyt kyllä yhtään oloa ole parantaneet.

Jatko on toistaiseksi auki. Kaatokassa on jo käytetty eikä nykyisessä kunnossa kiinnosta lähteä enää kaatumaan. Seuraavaksi ainakin parannellaan nykyiset vaivat ja laitellaan pyörää kuntoon sitten kun siihen on mahdollisuuksia. Alunperin oli suunnitelmissa ajaa Moottoripyöräilyn tuki ry:n järjestämässä kerhokilpailussa ja kauden lopuissa jokkis kisoissa. Nyt ainakin kerhokilpailu ja Kemoran jokkis jää väliin. Seuraava kiinnostava kilpailu olisi Räyskälässä 20.-21.8. johon voisi yrittää osallistua. Räyskälässä ajaminen kiinnostaa koska siellä ei pääse kilpailujen ulkopuolella ajamaan. Ennen kisaa pitäisi kuitenkin saada vammat paranneltua ja pyörä kuntoon. Lisäksi vähän treeniäkin pitäisi olla alla että jaksaisi ajaa kunnolla.

Edellä oleva teksti makasi julkaisematta aika pitkään ja tilanne on nyt (19.7.) jo hieman muuttunut. Kilpailemiseen ei tällä hetkellä ole kiinnostusta enkä aio lähteä ajamaan ennen kuin vammat ovat kunnolla parantuneet, joten kausi 2011 on minun osaltani kilpailtu. Pyörän ja ajokamat omistaa nykyään vakuutusyhtiö eikä uuden kilpurin hommaamiseen ole isompaa kiirettä. Katsellaan nyt mihin suuntaan mieli näyttää. Ensi kaudella tähtäin tulee olemaan joko B-luokassa menestymisessä tai sitten jää koko kilpaileminen pois. Jonkun kerran tulen vielä radalla varmasti vierailemaan, mutten tiedä koska tai millä kalustolla.

Kiitos tukijoille ja kannustajille. Kaudella tuli koettua paljon, iso osa kokemuksista vain oli valitettavan synkkiä.

Blogiin tulen lisäämään kuvia ja muuta tietoa vuoden mittaan omista ja muiden tekemisistä. Seuraavaksi olisi tarkoitus mennä 21.7. Alastaroon endurancea seuraamaan.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kaluston päivitys

Botnian kaadon aikaansaama kalusto rulianssi on nyt saatu hoidettua. Viikon sisällä myin vanhan kilpurini sekä katumoponi ja tilalle löytyi vähän uudempi ja paljon siistimpi gixxer sekä uudet ajokamat.

Uuden pyörän tiedot:

Suzuki GSX-R1000 K5

- Robby Moto pikakaasu erilaisilla säätökiekoilla
- WP competition takaiskari 85 ja 95 jousilla
- Keulassa shimmit+jäykemmät jouset
- Öhlins ohjausiskari
- Akrapovic full titanium putkisto
- Pc 3 usb
- Translogic shifteri käännetyllä vaihde kaaviolla
- lightech säädettävä jalkatappisarja
- hiilikuitusuojat koneen poskissa
- RK 520 kisaketju + välityksiä
- Brembon jarrulevyt
- Irc pääsylinteri
- Gilles kliparit
- toiset vanteet jarrulevyineen

Kävin viikonloppuna moottoripyora.orgin päivillä Motoparkissa tutustumassa uuteen kalustoon. Rata oli uusi tuttavuus, enkä ollut kaadon jälkeen vielä päässyt ajamaan, joten totuteltavaa riitti. Oma kunto ei vielä kestänyt kunnolla ajamista, joten reissulla sain ajettua yhteensä vain noin 15 kierrosta aikojen jäädessä varsin heikoiksi. Reissun paremmasta puolesta vastasi uusi pyörä joka tuntui todella helpolta ja vakaalta ajaa. Kulkuakin riittää ihan toiseen tapaan kuin edellisessä. Keuliminen osoittautui lieväksi ongelmaksi jota osaltaan pahensi oma rajoitettu liikkuvuus sekä uusi jäykkä nahkapuku. Nyt tarvitsee vain parannella vammoja ja yrittää saada kroppa sekä pää ajokuntoon. Pyörään täytyy tehdä pieniä parannuksia lisäämällä penkin ja tankin kitkaa erilaisella penkkillä sekä Stomp Gripeillä. Tästä on hyvä lähteä hakemaan parannusta loppukautta kohti.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kisaraportti Alastaro 11.-12.6.2011

Botnian kisan jäljiltä oli olkapää vielä kipeä eikä kestänyt ajamista, joten omalta osalta jäi Alastaron kilpailut ajamatta. Lähdin kuitenkin paikalle tukemaan kavereiden kilpailemista. Tiedä sitten oliko tukemisesta enemmän apua vai haittaa.

Suurimman osan ajasta vietin Tourusen ja Nurmen teltalla. Tero ajoi jokkiksessa kilpailun lähdössä hohoilusta huolimatta 11. Sijalle jatkaen sarjan kokonaispisteissä kolmannella sijalla. Onnittelut myös Nurmelle kauden ensimmäisestä palkintopallisijoituksesta Superbike B:ssä.

Kärki ajoi jokkiksessa taas kerran kovaa ja oma ajaminen olisi riittänyt korkeintaan kolmanteen sijaan. Paikanpäällä tuli jälleen kerran ihmeteltyä mihin ovat jokkiksen B kuskit jääneet. Karkoittaako samassa yhteydessä järjestettävät SM-kisat hitaammanpään kuljettajat vai missä on vika? Omasta mielestäni kilpailemaan kannattaa lähteä heti kun se alkaa kiinnostaa, oli vauhti mikä tahansa. Jos ajaa alle 1:40 Alastarossa on jo valmis pärjäämään B-lähdössä. Jos taas ei lähde mukaan, niin ei sinne tule kukaan muukaan koska vauhti näyttää tuloslistassa liian kovalta. Kilpaileminen monesti parantaa vauhtia sekuntikaupalla, joten jos vaan odottaa oman ennätyksensä parantamista ennen kilpailuja jää myös B-lähdön kisat kokematta.

Seuraava mahdollisuus kilpailemiseen olisi Kemoralla kuun vaihteessa. Kannattaa harkita jokkikseen osallistumista vauhdista riippumatta, ja jos ennätyksesi on Kemoralla alle 1:30, niin ei osallistumisen pitäisi ainakaan vauhdista olla kiinni. Oma osallistuminen on vielä osin epävarmaa olkapään ja kaluston vuoksi, mutta paikalla ollaan joka tapauksessa. Saa tulla juttelemaan ja kyselemään ajamisesta tai tekniikasta jos jokin askarruttaa tai muuten haluaa asioita ihmetellä.

Kun mieli tekisi ajamaan on kisojen seuraaminen sivusta todella tympeää. Botnian kisan jälkimainingeissa tuli laitettua molemmat mopot myyntiin. Kilpuri löysikin jo uuden kodin Kouvolasta. Vielä kun joku hakisi Bladen pois. Uusi kilpuri on jo hakusessa ja yritän päästä sillä kemoralle kisaamaan. Kemoralle osallistumisen lisäksi voisi tuloksellisena tavoitteena olla kaatopeikon hukkaaminen ja oman ennätyksen ajaminen uudella kalustolla. Kisassa olisi myös kiva ohittaa muutenkin kuin lähdössä.

Loppuun vielä kiitos järjestäjille, lippuhenkilöille ja avustajille kilpailuista sekä kuljettajille esiintymisestä.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Treenaamisesta osa 1

Viime kaudella tuli opittua, että pitääkseen ajotuntuman tulee käydä ajamassa vähintään kerran viikossa. Jos käy ajamassa esimerkiksi kahden viikon välein, menee ensimmäinen päivä joko kokonaan tai lähes kokonaan tuntuman hakemiseen. Itselläni kehittyminen tapahtuu vasta kun ajotuntuma on saatu takaisin. Yli viikon tauon jälkeen tarvitsenkin vähintään kaksi päivää treeniä kehittyäkseni. Tuntumaa pystyy tosin ylläpitämään jossain määrin myös mielikuvaharjoittelulla, mutta siitä lisää joskus toiste.

Kauden treenejä suunnitellessa oli ajatuksenä päästä tasaisesti, lähes joka viikko ajamaan. Toukokuussa kalenteriin osuikin yksitoista ratapäivää Botniaringin ensimmäisen kisan lisäksi.

Kausi tuli avattua torstaina 5.5. Kawasaki Racing Bikes Finland järjestämällä ratapäivällä Botniaringillä. Mukana treenaamassa olivat muun muassa Tero Tourunen ja Sami Nurmi joiden kanssa ajamisesta olikin suuresti apua talven ruosteiden karkoittamiseen. Päivän ensimmäiset setit olivat hirveitä. Pyörä tuntui kulkevan järjettömän kovaa. Mutkiin mentiin vauhdilla josta ei muka ollut mitään mahdollisuutta selvitä vain huomatakseen, että vauhtia on todellisuudessa hyvin vähän eikä pyörää juuri tarvitse kallistaa. Päivän mittaan pahimmat pelot karisivat kyydistä ja vetoavun turvin sain ajettua 1:16 kierrosaikoja. Ennätys edelliseltä kesältä oli 1:15.6, joten vauhtia löytyi heti ihan mukavasti. Ennen päivän alkua pyörän alustaan tehdyt muutokset ja oma ajokunto olivat kysymysmerkkejä. Alusta toimi pienen säätämisen jälkeen mukavasti, mutta ajokunto oli luonnollisesti vielä hakusessa. Päivän päätteeksi analysoitiin muun muassa jarrutusten, ajolinjojen ja avausten olevan vielä hakusessa, joten ainakaan kehitettävän puutteeseen ei treenaaminen pääse loppumaan.

Perjataille 6.5. oli Botniaringille varattu vapaat harjoitukset joihin osallistuimme osin samalla porukalla. Olin odotettua paremmissa voimissa ensimmäiseltä päivältä, joten päivälle varatut neljä ajovuoroa herättivät toiveita kehittymisestä. Ensimmäinen setti oli taas kauheaa rypistystä pelkojen ja kädettömyyden välimaastossa. Toiseen settiin sain kuitenkin hyvän keskittymisen aikaiseksi ja uusi ennätykseni kirjattiin 1:15.0. Loput kaksi settiä pyrin ajamaan pidempään kuntoa silmällä pitäen. Ajallisesti nuo eivät olleet mitään järin erikoisia, mutta sain kuitenkin ajettua lähes jokkis B-lähdön pituuden kohtalaista vauhtia. Päivästä ja kehityksestä hyvin mielin pakkasin kärryn ja suuntasin kohti Kemoraa.

7.-8.5. Kemoralla järjestettiin Moottoriliiton ja SRRA:n toimesta ajoleiri. Paikalla oli myös paljon tuttuja edellisen kesän kilpailuista. Kaksi edellistä päivää painoi lihaksissa ja ajamiseen ei enää kunnolla riittänyt paukkuja. Ensimmäisenä päivänä ajoin kuitenkin lähes kolmekymmentä kierrosta. Kemoran rataan löytyi hyvä tuntuma ja oma ennätys jäi vain parin kymmenyksen päähän. Toisena päivänä ajokunto oli jo lähes kokonaan käytetty. Ajoin kuitenkin kolme lyhyttä settiä ja sain parannettua ennätystäni aikaan 1:15.7. Paikalla järjestettiin myös luentoja ajoharjoittelusta, kilpailuun valmistautumisesta, ravinnosta, fyysisestä harjoittelusta, radan käytöstä ja tekniikasta. Istuin kuuntelemassa kaikki luennot ja luennoista jäikin hyviä ideoita joilla omaa harjoittelua ja ajoa voisi kehittää. Merkittävimmät parannukset löytyi ravinnosta ja ajolinjoista. Ajamisen rasittavuutta ei ole koskaan tullut ajateltua, joten riittäviä toimenpiteitä menetettyjen energiamäärien palauttamiseen ei ole tullut tehtyä. Näitä oppeja myöhemmin soveltamalla pystyin ajamaan huomattavasti enemmän samana päivänä ja viikonloppuna ilman että menettäisi keskittymistä tai väsymys muuten rajoittaisi ajamista.

Viikoa myöhemmin (13.-14.5.) olin taas Kemoralla JMU:n leirillä. Iso osa kilpakuljettajista oli samaan aikaan järjestettävällä HelRC:n leirillä Botniaringillä joten saimme ajella varsin väljissä oloissa. Tarkoituksena oli testailla muun muassa uusia ravintoon liittyviä oppeja ja yrittää ajaa enduranceen sopivana treeninä pitkiä settejä. Mukana oli eväinä hedelmiä, ruisleipää ja muuta pientä naposteltavaa. Kokeilussa oli myös urheilujuomaa, jota joinkin n. 1dl/20min tahdilla molempina treenipäivinä. Ravinto kokeilut menivät nappiin ja pystyin viikonlopun aikana ajamaan lähes kaksinkertaisen määrän kierroksia aiempiin treeneihin verrattuna. Suurin poikkeus oli ettei väsymys iskenyt missään vaiheessa päivää. Molempien päivien loppuun pystyin ajamaan lähes kahdenkymmenen kierroksen setit vauhdin ollessa noin sekunnin ennätystäni hitaampaa. Oma kunto ei rajoittanut settien pituutta vaan ruutulippu päätti nämä ajorupeamat. Ajatus endurance kilpailusta ei enää tuntunutkaan taistelulta maaliinpääsyä vastaan. Myös jokkiskisoissa olisi mahdollista menestyä entistä paremmin kun jaksaisi ajaa kovaa loppuun asti.
Viikonloppuna sain myös tuotua muita ajatuksia ajamiseen ja ennätykseni parani aikaan 1:14.4. Ohjelmaakin oli koska pyörä alkoi käyttäytyä epävakaasti entistä kovemmissa jarruissa. Kerran ajauduin jopa hiekalle asti paluusuoran jarruissa, koska pyörän ravistaessa alla ei ollut enää uskallusta taittaa mutkaan. Vastaavaa hartialukkoa en ollut ennen kokenutkaan. Toivottavasti ei tule toistekaan vastaan.

Seuraavaksi oli ohjelmassa MP-Tuen järjestämä rata-ajokurssi Botniaringillä. Kurssista kerron lisää myöhemmin.

Vielä oli ohjelmassa yksi treenireissu ennen ensimmäistä kilpailuviikonloppua Botniaringillä. Maanantaina 23.5. olin Alastarossa moottoripyora.org järjestämällä harjoittelupäivällä. Sääennuste näytti edellisenä iltana, että ensimmäiset setit olisi ollut mahdollista päästä ajamaan kuivalla. Näin ei kuitenkaan ollut vaan lähes koko päivän satoi vettä. Vaihdoin sateiset alle ja lähdin lähes tyhjälle radalle köröttelemään. Sateessa kertyi kolmisenkymmentä kierrosta rentoa ajoa. Kierrosajat jäivät  noin kolmen sekunnin päähän edellisen syksyn sadekelin ajoista. Rata oli kuitenkin märempi kuin syksyllä ja riskitaso nollassa. Enhän halunnut ottaa mitään riskiä pyörän kaatamisesta paria päivää ennen kilpailua. Riskitasoon nähden vauhti oli hyvää, aikani 1:38.8 olisi ollut syksyn kilpailun neljänneksi nopein. Tällä treenillä olikin hyvä lähteä sateiseen Botniaringin kisaviikonloppuun, josta lisää kisaraportissani.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kisaraportti Botniaring 28.5.2011

Kauden ensimmäinen jokkis kilpailu järjestettiin Kurikan Matkamotoristien järjestämien SM-kisojen yhteydessä. Botniaringille lähdettiin tiimipäällikön kanssa jo torstaina aikaisin aamusta tähtäimessä treenailla kisoja varten Kallio Racingin vuorolla. Torstaina tavoitteena oli hakea tuntumaa vähän kuluneemmalla renkaalla ja sopivan tilaisuuden tullen kokeilla parempaa rengasta josko vauhtia löytyisi lisää.

Treenit meni ihan mukavasti ja tilaakin oli ajaa. Tuntuma löytyi nopeasti ja ajat olivat kilpailuun lupaavia 1:13 alkuisia. Paremmalla renkaalla en ehtinyt ajamaan, joten perjantain treeneihin lähdettiin 1:12 alkuinen mielessä. Perjantain treeneissä ajaminen meni lähinnä ohitusharjoitusten merkeissä, koska radalla oli paljon ajajia ja vauhtierot varsin suuria.

Lauantaina oli ohjelmassa kaksi aika-ajoa ja kilpailu. Keli oli muuttunut sateiseksi, mutta se ei juuri mieltä painanut. Takana oli saman viikon maanantailta sadekelin treeniä alastarossa ja tiesin sadekelin vauhtini olevan muutenkin hyvää. Ensimmäisessä aika-ajossa hain varmistellen tuntumaan sateiseen rataan. Tarkoituksena ajaa kohtuulista vauhtia ja päästä eturiviin ilman merkittävää riskinottoa. Ensimmäisen aika-ajon jälkeen olin kolmannella sijalla ja kävi jo mielessä jättää toinen aika-ajo väliin. Rata kuitenkin kuivui sen verran toiseen aika-ajoon, että päätin käydä hakemassa lisää treeniä ja varmoja kierroksia sateisilla. Aika-ajoissa vauhtierot olivat vielä kuivaakin suuremmat ja vapaan kierroksen ajaminen tuntui olevan todella haastavaa. Sain toisessa aika-ajossa ajettua yhden kierroksen melkein tyhjällä radalla ja ajaksi 1:22.174 joka oikeutti neljänteen lähtöruutuun. Vauhtia tiesin vielä olevan varastossa, kunhan pääsisi ajamaan ilman ruuhkaa. Eroa aika-ajon kärkitulokseen oli kuitenkin lähes kaksi sekuntia.

Kisaan ajatuksissa ajaa joko kärjessä tai kärkiryhmässä ja yrittää pitää vauhtia sen verran reilusti että voi taistella kilpailun voitosta. Kilpailun ensimmäinen lähtö keskeytettiin parin kierroksen jälkeen punaisin lipuin. Lähtö oli kuitenkin mennyt hyvin, pääsin lähtöruudusta ensimmäiseen mutkaan johdossa ja olin punaisten lippujen noustessa toisena. Oli kuitenkin täysi työ pysyä vielä kylmillä renkailla kilpailua johtaneen Jani Kuusisen perässä.

Toiseen lähtöön sain jälleen hyvän alun ja johdin kilpailua ensimmäisen kierroksen jälkeen. Renkaat tuntuivat liukkailta, mutta yritin silti ajaa mahdollisimman kovaa ettei takana tulevat pääsisi kuittaamaan ennen renkaiden lämpiämistä. Kova yritys koituikin kohtaloksi heti toisen kierroksen alussa, radan ensimmäisessä mutkassa, takapyörä lähti luistoon ja pyörä heitti minut high siderilla kyydistä. Kierin kuperkeikkaa radan sivuun, ilmat oli pihalla mutta muuten tunsin olevani kunnossa. Hetken päästä alkoi olkapäätä särkeä ja myöhemmin lääkäri totesikin olkapäässä olevan suprasspinatusjänteen revähdys. Pari viikkoa sairaslomaa ja kohti uusia koitoksia. GPS näytti vauhtia olleen 140,5 km/h kaadon tapahtuessa.

Kilpailun ensimmäinen kierrokseni vauhti oli 1:22.688. Puoli sekuntia aika-ajoa hitaampi aika kertoo hyvästä yrityksestä kylmillä renkailla. Ensi kerraksi tästä pitää ottaa oppia ja olla sateella varovaisempi kylmillä renkailla.

Pyörä kärsi vaurioita katteiden, pakoputken, etuhäkin, jalkatapin ja pääjarrusylinterin muodossa.


Ajokamoista kypärä, kengät ja ajopuku meni ostoslistalle.


Kaadon jälkimainingeissa laitoin gixxerin ja katupyöräni myyntiin. Tarkoituksena ostaa uudempi pyörä jo ensi kautta silmällä pitäen. Nyt tuli pakollista taukoa ajamiseen ja kilpailemiseen, joten yritän käyttää ajan hyödyksi kalustoa päivittämällä. Kilpurin myynti-ilmoitus ja katupyörän myynti-imoitus. Tämän kilpailun jälkeen syntyi päätös ettei enää ensi vuonna ole mieltä kiertää jokkiskisoja isojen vauhtierojen vuoksi. Superbike B tarjoaa uuden haasteen niin talouden kuin vauhdinkin puolesta. Jokamiesluokka tarvitsisi lisää kilpailijoita hitaampaan päähän, jotta saataisiin myös B-lähtö aikaiseksi ja vauhtierot pienemmiksi.

11.-12.6. Alastarossa järjestettävät Scandinavian Openit jäävät osaltani väliin. Olkapää ei vielä kestä kilpailemista. Seuraavaksi olisi tarkoitus käydä tutustumassa Motoparkin rataan moottoripyora.orgin ajopäivillä 18.-19.6.

Kiitos kaikille auttaneille ja tukeneille. Olkapää on päivä päivältä parempi ja uskon olevani jälleen kunnossa JMU:n Kemoran kilpailussa. Saatan myös tulla Alastaroon viikonloppuna poikkeamaan.

Kauteen 2011 valmistautuminen

Kautta suunnitellessa mielessä oli edellisen kauden viimeisen kilpailun hyvä menestys ennen teknistä ongelmaa. Budjetti on vähän parempi kuin edelliseen kauteen lähdettäessä. Paremman taloudellisen tilanteen päätin käyttää hommaamalla parempia renkaita, osallistumalla MP-tuen rata-ajokurssille ja treenaamalla enemmän. Kausi menisi vanhalla tutulla gixxerillä, johon päivitin eteen sopivammat jouset ja Bitubon KFork sarjan. Katteet saivat uutta maalia pintaan ja kuljetuskalusto päivittyi uudella isommalla kärryllä.

Talvella tuli myös suunniteltua Enduranceen osallistumista mikäli sellainen järjestettäisiin. Tiimikaveriksi enduranceen löytyi helposti edellisellä kaudella kilpailuista tutuksi tullut Tero Tourunen. Jonkun verran yritin myös muita innostaa enduranceen osallistumiseen ja siitä huolimatta HelRC sai ennakkoilmoittautumisia tarpeeksi kilpailun järjestämiseksi.

Endurancen lisäksi oli suunnitelmissa ajaa koko YCC kausi ja mahdollisesti yksi Superbike B kilpailu. Tuloksellisena tavoitteena saada pisteitä jokkis kilpailuista ja mahdollisesti sijoittua viiden parhaan joukkoon. Mikäli kaikki menisi hyvin voisi jostain sadekilpailusta yrittää sijoitusta palkintopallille. Endurancessa tavoitteena maaliin pääsy.

Kuntoharjoittelua talvella oli tarkoitus lisätä, mutta tämä jäi vain suunnitteluasteelle. Talven treeninä toimi kuitenkin kuntopyörällä ajaminen ja polttopuiden tekeminen. Oman ajokunnon riittävyys ennen kevään ensimmäisiä treenejä oli arvoitus.

Aloitus

Blogin on tarkoitus toimia tiedotuskanavana tukijoille ja jakaa samalla ajatuksia lajista kiinnostuneille. Toivottavasti kirjoitukset innostavat myös uusia ihmisiä jalin pariin.