Yksi tämän kauden päätavoitteista oli ajaa 200 mailin endurance kilpailussa Motoparkissa 13.6. Alkukauden treeneissä pyrin pitkiin ja tasaisiin setteihin endurancea silmällä pitäen. Viimeinen ajokunto treeni oli 4.6. Kemoralla Jyväskylän moottoriklubin ratapäivällä. Radalla oli vain vähän pyöriä ja ajoaikaa runsaasti. Päivässä ajoin 112 kierrosta, joista paras kierrosaika 1:13.4 tuli 75. kierroksella. Paras kierrosaika tuli myös päivän pisimmässä setissä (22 kierrosta).
Viimeinen treeni ennen kilpailua oli Moottoripyora.orgin Motoparkin viikonloppu 9.-10.6. Aikaisemmat kokemukset parkista oli viime kesältä kahdesti kaadon jälkeen uuden pyörän koeajossa, joten nyt pääsin ekaa kertaa ajamaan oikeasti tällä radalla. Ensimmäisenä päivänä rata alkoi mukavasti hahmottumaan pääkoppaan ja ruuhkaisesta sekä hitaasta nopeasta ajoryhmästä huolimatta sain ajettua 1:34.1 ajan. Kierroksia kertyi 29. kappaletta. Enemmänkin olisi voinut ajaa, mutta oli myös tarkoitus säästellä voimia seuraavan keskiviikon kilpailuun. Sunnuntai alkoi märkänä ja lähdin sateisilla hakemaan tuntumaa rataan. Edellinen sadekelin ajo olikin huonosti päättynyt Botnian kisa viime vuodelta. Radan kuivuessa ajelin rauhakseen tasaisia kierroksia. Pyörä tuntui epävakaalta bussipysäkin ulostulossa ja paluusuoran ylämäessä. Tässä kohtaa olisi pitänyt ymmärtää tulla pois ja tutkia ongelmaa. Reilun kymmenen kierroksen jälkeen kaikki menikin sitten pieleen. Shikaanin avauksesta pyörä vatkasi kuljettajan kohti kiertorataa ja radalla pyöriessä katkesi oikea solisluu. Ensimmäinen takarenkaan luisto koko päivänä ja saman tien nurin. Lopulta syyksi paljastui 90g epätasapainossa ollut takarengas joka teki pyörästä epävakaan. Nyt on sitten kaaduttu kaikilla radoilla ja aina eri syystä: omaan virheeseen(Alastaro 2010), omaan yliyrittämiseen(Botnia 2011), toisen virheeseen(Kemora 2011) ja nyt tekniseen vikaan Motoparkissa.
Endurance jäi luonnollisesti ajamatta, mutta pääsin muun tiimin mukaan varikolle näyttötaulun kanssa touhuamaan ja jakamaan kisataktiikkaa. Kisa oli mukava kokemus taas näin sivustakin seuraten. Ehkä sitten ensi vuonna ajamaan.
Solisluu tuntui paranevan nopeasti ja kolmen viikon jälkeen sitä sai alkaa käyttämään. Tämä tuli sopivasti Moottoripyora.orgin Gotlannin reissuun. Tasan kolme viikkoa kaadosta oli ensimmäinen ratapäivä Gotlannissa. Rata on erilainen Suomen "stop and go"-ratoihin verrattuna ja tarjoaa mukavia ajettavia mutkayhdistelmiä. Ajoin kaikki neljä päivää eikä käsi haitannut ajamista. Varikkotyöskentelyyn minusta ei juuri ollut mutta onneksi mukana oli useampi pätevä mekaanikko auttamassa. Ilman apua olisi jäänyt ajot ja reissu tekemättä. Ajaminen oli tarkoituksella varmaa ja rauhallista mukavuusalueella köröttelyä. Ehkäpä noin 3-5s olisi voinut kiristää vauhtia jos pää ja kunto olisi antanut myöten. Eipä noilla kierrosajoilla niin väliä, tärkeintä oli pitää hauskaa ja nautiskella uudesta radasta. On se vaan hienoa päästä ajamaan uudella ja hienolla radalla. Pistää miettimään miten noita muita ulkomaan ratoja pääsisi tutkimaan.
Tässä vielä linkki reissussa kuvattuun videoon:
http://vimeo.com/45393579
Reissun jälkeen oli kontrollikäynti solisluun paranemisesta ja näyttää siltä etteivät luunpäät ole löytäneet toisiaan. Edessä on todennäköisesti leikkaus ja luun tukeminen metallilla. Näyttää siis siltä että tämän kesän kilpailemiset jää alkukauden kerhokisaan. Radalle vielä voi ehtiä loppukaudesta. Räyskälässä olisin halunnut päästä ajamaan, mutta ehkä sitten ensi vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti