maanantai 21. toukokuuta 2012

Lisää treeniä

Viime viikonlopun vietin Moottoripyora.orgin kemoran ratapäivillä. Päivien tavoitteena oli saada lisää rutiinia ja ajokuntoa. Kauden alussa molemmat ovat olleet huonolla tolalla ja samalla tehneet ajosta epämukavaa.

Ajamaan lähdin kierrosaikojen metsästämisen sijasta tarkoituksena ajaa kaikki setit loppuun asti pitäen sellaista vauhtia että kokonaisten settien ajaminen onnistuu. Tarkoituksena ei ollut ajaa kaikkia päivien settejä, mutta kuitenkin sen verran että saisi toista sataa kierrosta ajettua. Sadekelin renkaat jätin kotiin, kun tuntuu että tämä laji saa nyt hetken olla kuivan kelin harrastus.

Ensimmäistä kertaa ajo tuntui mukavalta eikä isompia pelkotiloja esiintynyt vaan pääsi rennosti kurvailemaan kierroksia toisensa perään. Ensimmäisenä päivänä ehdin ajaa vain kolme settiä porttivuoron, renkaiden lämpiämisen ja sateen vuoksi. Kierroksia tuli kuitenkin reilu kolmisen kymmentä.

Toisena päivänä ehdin ajaa vain kaksi settiä sateen vuoksi ja viikonlopun kierrokset jäi kuuteen kymmeneen.

Taktiikka ajaa pitkiä settejä jaksamisesta huolimatta toimi hyvin. Toisena päivänä jaksoi setit ajaa kokonaan ja setin aikana ehti ajaa 13-14 kierrosta. Ohitettavia oli paljon eikä puhtaita kierroksia loppujen lopuksi paljoa tullut.

Kun ajo tuntui hyvältä ja jaksoi ajaa pitkiä pätkiä kerrallaan tuli kehitystä myös vauhdissa. Rutiini on vielä ajamisesta hukassa, eikä saa ajettua puhtaita kierroksia, joten parhaaksi ajaksi jäi 1:14.0. Racechronon sektori aikoja tutkiessa näykyy sekä hyviä että huonoja asioita. Huonona puolena sektoriajat vaihtelee jopa reilulla sekunnilla, josta osa syynä toki ohitettavat. Samalla toisaalta näkyy että vauhtia tullut aika paljon lisää ja lisätreenillä on mahdollista päästä jo kohtuullistakin kyytiä. En muista että olisi ollut näin suurta hajontaa kierrosajoissa kuin nyt oli, sektoriajoista voi laskea optimiksi 1:11.2. Tuokaan aika ei kuitenkaan tule vain yhdestä epämääräisestä kierroksesta tai sektoriajasta ajanotossa vaan nopeita sektoriaikoja oli jakautuneena viimeisen setin noin kymmenelle kierrokselle.

Kierrosajoista viis, tärkeintä oli saavutettu hyvä fiilis ajamiseen ja parantunut ajokunto. Vielä pitää tehdä paljon töitä toistettavuuden ja rutiinin kanssa että pääsee ajamisessa lähemmäs sitä tasoa missä haluaisi jo olla. Tasoa voi sitten käydä mittaamassa vaikka 29.7. YCC kisassa.

Ajofiilis oli tosiaan hyvä ja pyörä toimi moitteetta koko viikonlopun. Ajo on huomattavasti helpompaa nykyisellä kalustolla kuin mitä se oli samassa vauhdissa entisellä K4 gixxerillä. Nyt ei pyörä juuri elä tai luista mihinkään vaikka alla oli loppuun ajettu 6680 seoksen Dunlop parin vuoden takaa. Avaukset ja jarrut nyt muutenkin oli aika vaisuja, mutta eipä tarkoituksena ollutkaan väkisin yrittää aikaa ajaa.

Kehityksen kannalta isoja juttuja tänä viikonloppuna olivat pitkien settien ajaminen, jolla saatiin ajokuntoa ja rutiinia lisää. Toinen tärkeä juttu oli keskustella muutamien kuskien kanssa ajamisesta yleensä ja saada kommentteja omasta ajosta. Isoin askel oli uskaltaa edes vähän mennä jarrulla mutkiin, eikä jarruttaa vauhtia kokonaan pois liian aikaisin. Tässä auttoi muutos jarrutustekniikassa. Sen sijaan että jarruttaa vain vauhdin kerrasta pois otetaan jarrulla vauhti sopivaksi niin että myös mutkaan taitettaessa voi vielä jarruttaa. Jarrutuksesta tulee hieman pumppaavaa, mutta samalla jarrumerkin paikan ei tarvitse olla niin tarkka kuin mitä se muuten olisi.

Kausi on vielä alussa ja nyt jäi mukava fiilis lähteä kehittymään myös kierrosaikojen suhteen. Suurimmat ruosteet on saatu poistettua ja taas pääsee nauttimaan ajamisesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti