Alastaro 19.-22.2012

Keskiviikkona oli ortopedin kanssa keskustelu solisluusta ja - kun ei kerran tarvitse veistä korjauksessa käyttää - oli torstaina aika suunnata Alastarolle ottamaan mittaa miten luu kestää jarruttelua ja röykkyjä.

Alastaro on itselle epämieluisin rata Suomessa ja sen tunsi heti ensimmäisessä setissä. Gotlandringin tasainen pinta, hyvä pito ja ajettavat mutkaosuudet vielä muistissa oli Alastarossa ajaminen melkoinen shokki. Olenko joskus muka osannut tätä ajaa? No, kierrosaikojen perusteella en varsinaisesti, mutta kai sitä taas pitää yrittää. Ensimmäinen setti 1:37.9, surkea fiilis ajosta ja mielessä tuleeko tästä mitään.

Toiseen settiin sai vähän ajatusta mukaan ja ajaksi 1:31.7. Tyhmä rata, miksen lähtenyt vaikka Kemoralle...

Pari settiä lisää ja paljon ohiteltavaa. Ei ajanottoa päällä oman sähläyksen vuoksi. Päivää varjostaa suuri määrä kaatoja, ei vielä ainuttakaan settiä joka ei olisi päättynyt punaiseen lippuun. Öljyjäkin jo ehditty siivota radalta. Päivän kruunaa omaan sähläykseen unohdettu porttivuoro ja siitä seurannut loppupäivän morkkis.

Päivän setti numero n. Ryhmässä paljon ohiteltavaa ja isoja vauhtieroja. Samassa ryhmässä nopeimmat menee parhaimmillaan SM-tason vauhteja, hitaimmat lähes 20s hiljempaa. Aina kun saavutan jonkun, otan vauhdin ajoissa pois ja katson hetken, miten kuski ajaa. Mutkiin mennessä saa jopa minun vauhdeillani olla varuillaan, kun edellä menevät tuntuvat paikoin pysähtyvän nopeisiin mutkiin. Muutamia kierroksia myöhemmin lopulta ohitukseton kierros ja ajaksi 1:28.8.

Ajoin päivän uudella Dunlopin GP racer M seoksen takasella. Seuraavaksi päiväksi vaihdoin alle käytetyn ja osin revenneen 2009 vuoden KR108 7614 (soft) renkaan. Renkaiden välillä oli yllättävän iso ero, joka tullee rungon rakenteesta. Kun GP racer saa pyörän elämään etenkin nopeiden mutkien röykyissä, kulkee KR108 huomattavasti vakaammin ja antaa minulle paljon enemmän luottamusta renkaaseen. Seuraavan päivän ekassa setissä sitten 1:27.5. Huomion arvoista tässä on vielä se, ettei minun mummomaisilla avauksillani kumpikaan rengas luista. GP racer tuntuu avauksissa eläväiseltä, kun KR108 menee kuin kiskoilla.

Torstai-iltana solari tuntuu rasittuneelta ja särkeekin vähän. Perjantaina on tarkoitus ajaa neljä lyhyttä settiä ja pitää settien välissä pari tuntia taukoa. Suunnitelma menee ensimmäisen ajamani setin jälkeen pieleen taivaan auetessa ja teltan tulviessa. Ajan vielä toisen setin päivälle ja kierroksiakin kertyy hurjat 12 kpl. Solaria särkee, joten vähäinen ajaminen ei haittaa ollenkaan. Ajamisesta ja varsinkin jarruista puuttuu se tarvittava rentous, mikä rasittaa paikkoja entisestään.

Olin tällä reissulla Hakalan Tonin kanssa. Päätimme reissua suunnitellessa poiketa myös Porin Jazzeilla ja tähän valitsimme lauantain. Jazzit on käymisen arvoinen kokemus, jota voi suositella kaikille. Kiitokset Tonille reissun järjestämisestä.

Sunnuntaina taas radalle. Edelleen samalla jo aika huonolla takasella. Ajan kuitenkin vielä kolme settiä kerhokisojen välissä. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla ajaminen tuntuu hyvältä eikä rataakaan kohtaan ole antipatioita. Tuloksena 1:26.5, joka on samalla oma ennätykseni. Aika paranee tasaisesti rullailua vähentämällä. Takarenkaan saa jo luistamaan minunkin ajollani. Iso ongelma ajamisessani on vauhdin loppuminen ennen mutkaa. Yritän taistella tätä vastaan ensin siirtämällä jarrumerkkiä (johtaa vain kovempiin jarruihin) ja sittemmin keventämällä jarrutusta. Jälkimmäisellä tavalla saan edes vähän vauhtia säilymään osiin mutkista ja ajamisenkin tuntumaan hyvältä. Vielä jää paljon paikkoja, joihin tullaan joko ihan miten sattuu tai sitten kävelyttäen mopoa. Suorillahan tuo laite kulkee kivasti, joten voin kuvitella olevani se ärsyttävä tonninen, joka on aina mutkissa tiellä ja josta ei suorilla pääse pienemmillä pyörillä ohi. Omalla kohdalla mutkiin jarrutuksen parantaminen tuntuu menevän kaavalla, jossa ensin tietystä jarrumerkistä jarrutellaan kevyesti pumppailemalla mutkaan, sitten vasta aletaan siirtämään jarrupaikkaa. Eipä taida olla vielä yhtään jarrupaikkaa, josta voisi kunnolla jarruttaa vauhdin loppumatta ennen mutkaa. Askel kerrallaan. Isompi ongelma ovat vaihtelevat ajolinjat ja heikko toistettavuus ajamisessa.

Oman ennätyksen ja hyvän fiiliksen jälkeen päätän jättää loput setit ajamatta. Ajaminen tuntuu liian hyvältä, ja lajin harrastajat tietävät, mihin se voi johtaa. Solarikin muistuttelee olemassaolostaan.

Alastaro tuntuu taas ihan ajettavalta paikalta, jossa pitää vaan saada rytmi päälle ja jarrupaikat kohdalleen. Ehkäpä tännekin tulee vielä eksyttyä ajamaan, vaikka ei siltä torstaina tuntunutkaan. Pari viikonloppua ja pari sekuntia kehitystä tälle kaudelle tekisi hyvää ensi kauden suunnitelmia silmällä pitäen.



Reissusta jäi mieleen suuri kaatojen määrä, turhan tiukat ohitukset mutkiin ja isot vauhtierot. Taisipa reissuun osua useampia peräänajojakin. Omaa kokemusta ainoastaan vauhtieroista hitaampiin nähden, muut muun muassa katsomosta nähtynä. Pieni maltti ajamisessa ei olisi pahitteeksi. Kyseessä on kuitenkin vain ajoharjoittelu ja kerhokilpailu. Etenkin hitaammissa ryhmissä voisi nuo apeksiin taiton jälkeen tehdyt ohitukset jättää tekemättä. Asiasta kuitenkin mainittiin jo ajajakokouksissakin.

Paljon tuli taas tavattua tuttuja radalla ja mukavaa oli, vaikkei oma ajo aina sujunutkaan. Seuraavaksi Kemoralle ensi viikonloppuna. Ei kisaamaan, mutta järkkäröimään ja katsomaan, miten opetuksen kohteena ollut RR-lupaus pärjää kisassa.

Endurancen pettymys ja Gotlanti

Yksi tämän kauden päätavoitteista oli ajaa 200 mailin endurance kilpailussa Motoparkissa 13.6. Alkukauden treeneissä pyrin pitkiin ja tasaisiin setteihin endurancea silmällä pitäen. Viimeinen ajokunto treeni oli 4.6. Kemoralla Jyväskylän moottoriklubin ratapäivällä. Radalla oli vain vähän pyöriä ja ajoaikaa runsaasti. Päivässä ajoin 112 kierrosta, joista paras kierrosaika 1:13.4 tuli 75. kierroksella. Paras kierrosaika tuli myös päivän pisimmässä setissä (22 kierrosta).

Viimeinen treeni ennen kilpailua oli Moottoripyora.orgin Motoparkin viikonloppu 9.-10.6. Aikaisemmat kokemukset parkista oli viime kesältä kahdesti kaadon jälkeen uuden pyörän koeajossa, joten nyt pääsin ekaa kertaa ajamaan oikeasti tällä radalla. Ensimmäisenä päivänä rata alkoi mukavasti hahmottumaan pääkoppaan ja ruuhkaisesta sekä hitaasta nopeasta ajoryhmästä huolimatta sain ajettua 1:34.1 ajan. Kierroksia kertyi 29. kappaletta. Enemmänkin olisi voinut ajaa, mutta oli myös tarkoitus säästellä voimia seuraavan keskiviikon kilpailuun. Sunnuntai alkoi märkänä ja lähdin sateisilla hakemaan tuntumaa rataan. Edellinen sadekelin ajo olikin huonosti päättynyt Botnian kisa viime vuodelta. Radan kuivuessa ajelin rauhakseen tasaisia kierroksia. Pyörä tuntui epävakaalta bussipysäkin ulostulossa ja paluusuoran ylämäessä. Tässä kohtaa olisi pitänyt ymmärtää tulla pois ja tutkia ongelmaa. Reilun kymmenen kierroksen jälkeen kaikki menikin sitten pieleen. Shikaanin avauksesta pyörä vatkasi kuljettajan kohti kiertorataa ja radalla pyöriessä katkesi oikea solisluu. Ensimmäinen takarenkaan luisto koko päivänä ja saman tien nurin. Lopulta syyksi paljastui 90g epätasapainossa ollut takarengas joka teki pyörästä epävakaan. Nyt on sitten kaaduttu kaikilla radoilla ja aina eri syystä: omaan virheeseen(Alastaro 2010), omaan yliyrittämiseen(Botnia 2011), toisen virheeseen(Kemora 2011) ja nyt tekniseen vikaan Motoparkissa.

Endurance jäi luonnollisesti ajamatta, mutta pääsin muun tiimin mukaan varikolle näyttötaulun kanssa touhuamaan ja jakamaan kisataktiikkaa. Kisa oli mukava kokemus taas näin sivustakin seuraten. Ehkä sitten ensi vuonna ajamaan.

Solisluu tuntui paranevan nopeasti ja kolmen viikon jälkeen sitä sai alkaa käyttämään. Tämä tuli sopivasti Moottoripyora.orgin Gotlannin reissuun. Tasan kolme viikkoa kaadosta oli ensimmäinen ratapäivä Gotlannissa. Rata on erilainen Suomen "stop and go"-ratoihin verrattuna ja tarjoaa mukavia ajettavia mutkayhdistelmiä. Ajoin kaikki neljä päivää eikä käsi haitannut ajamista. Varikkotyöskentelyyn minusta ei juuri ollut mutta onneksi mukana oli useampi pätevä mekaanikko auttamassa. Ilman apua olisi jäänyt ajot ja reissu tekemättä. Ajaminen oli tarkoituksella varmaa ja rauhallista mukavuusalueella köröttelyä. Ehkäpä noin 3-5s olisi voinut kiristää vauhtia jos pää ja kunto olisi antanut myöten. Eipä noilla kierrosajoilla niin väliä, tärkeintä oli pitää hauskaa ja nautiskella uudesta radasta. On se vaan hienoa päästä ajamaan uudella ja hienolla radalla. Pistää miettimään miten noita muita ulkomaan ratoja pääsisi tutkimaan.

Tässä vielä linkki reissussa kuvattuun videoon:
http://vimeo.com/45393579

Reissun jälkeen oli kontrollikäynti solisluun paranemisesta ja näyttää siltä etteivät luunpäät ole löytäneet toisiaan. Edessä on todennäköisesti leikkaus ja luun tukeminen metallilla. Näyttää siis siltä että tämän kesän kilpailemiset jää alkukauden kerhokisaan. Radalle vielä voi ehtiä loppukaudesta. Räyskälässä olisin halunnut päästä ajamaan, mutta ehkä sitten ensi vuonna.